Aggressio, regressio ja mitä näitä nyt on
10:20 sen verran kellojen siirtäminen häiriöitsi heräämistä, mutta eipä tuo nyt pahakaan viive ole. Kai.
Ilma on kuin morsian ja kivut vissiin sitten se sulhanen, vaan mistäpä näitä nyt sitten tietäisi.
Kaupassa jaksoi käydä ja toivon mukaan riitti muutamalle päivälle sekin touhu.
Eilisestä muussista tuli muutama kilo perunarieskoja, varsin hyviä ovat, ei paljon muuta ravintoa ihminen tarvitse.
Laukunkin tein loppuun, siitä tuli ihan kiva, vaikka olenkin kovikekankaaseen aika pettynyt. Se ei tosin käytössä haittaa, mutta ei ole kovin ryhdikkään näköinen tuo tapaus.
Lopun aikaa olenkin suhtautunut aggressiivisen vihamielisesti esimieheeni. En toki ole tavannut häntä kertaakaan, en puhunut hänen kanssaan tai muutenkaan ollut missään kontaktissa.
Jostain syystä olen päättänyt, että kyseinen ihminen tulee muuttamaan työtehtäviäni siten, etten enää halua työskennellä nykyisessä työssäni. Lisäksi epäilen, ettei hän anna minun osallistua niihin tapahtumiin, joihin osallistumiseen minut on aikoinaan palkattu. Ja muutamia muita yhtä järkeviä ajatuksia.
Ja toki tiedän, että tämä kaikki tapahtuu yksinomaan minun omassa päässäni, muttei se tilannetta mihinkään muuta. Ja siihen vaikuttaa tietysti sekin, että mikäli lääkärin kanssa sovitusta olisi pidetty kiinni, olisi työpaikalta oltu tähän mennessä minuun yhteydessä ja sovittu tapaaminen toimitusjohtajan ja nykyisen esimieheni kanssa (tai ainakin muistaakseni jotain tällaista sovittiin). On sellainen olo, että paluun sijaan onkin edessä taistelu.
Ei niitä kaikista miellyttävämpiä ajatusleikkejä.
Muutama päivä sitten viihdytin itseäni etsimällä opiskelu- ja työpaikkoja, koska on niin epämääräinen olo kaiken suhteen. Vaan, kun en nyt enää tiedä niin varmaksi sitäkään, että mitä haluaisin opiskella. Ennen sairastumista olin ajatellut suorittaa jotain taittamiseen ja kuvankäsittelyyn liittyvää, mutta nyt en ole ollenkaan varma onko se sitä, mitä haluan. Kulttuuripuolen opiskelu tietysti olisi mukavaa, muttei sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa tai tarkemmin, se ei vie millään tavalla eteenpäin. Tänään mietin jopa sitä millaista olisi olla töissä kaupallisessa asiakaslehdessä, se ajatus tosin ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.
Luulen, että nykyiselle työpaikalle pitäisi kutsua manaaja. Ehkä sellainen saisi sieltä pyyhittyäö sen kaiken negatiivisen seiniin imeytyneen karman pois.
Niin, että olisiko jollakulla heittää Max von Sydowin puhelinnumeroa?