Avangers ja ponit / vitutus on ehtymätön luonnonvara
Kirjoitin tämän tekstin jo kertaalleen, mutta joku bittiavaruudessa päätti ryöstää sen. Samalla se joku päätti, että tällä kertaa word ei palauta tekstiä takaisin. Hieman syö mieltä, sen verran, että voisi äristä tovin jos toisenkin.
Mutta alusta sitten taas.
Aamulla olisi maistunut uni ja oli salapoliisityökin aivan vaiheessa, mutta jostain syystä olin jättänyt puhelimeen äänet päälle. Soitettiin töistä ja kyseltiin, että miten haluan ilmoitettavan poissaolostani.
”Samalla tavalla kuin viimeksikin.”
Ja sitten sellainen varovainen. ”Me ei taidettu hoitaa ihan kunnolla sitä sinun töihin paluutasi.” Olisi ollut muutamakin sana siihen, mutta en jaksanut alkaa vääntämään. Totesin vain, että taisi olla liian aikainen paluu. En kuitenkaan sanonut, ettei se olisi ollut liian aikainen, jos minulla olisi ollut joku puskuri siellä käytössä.
Heräämisen jälkimainingeissa päätin urotyönkaltaisesti ottaa ja vääntäytyä suihkuun, että olisi edes yksi kerta tällekin viikolle. Tosin on harmillista pestä tukka, kun se on juuri alkanut pysyä itsestään pystyssä. Uhrauksia joutuu aina tekemään.
Samalla puhdilla soittelin ja siirsin huomisen lääkärin hamaan tulevaisuuteen. Pyysin kuitenkin lääkäriä soittamaan reilun viikon päästä, että voi sopia miten toimitaan tästä eteenpäin.
Ajattelin, että samalla vauhdilla voi jatkaa.
Hyppäsin autoon ja ajoin kauppaan. Ostokset sillä periaatteella, että henkiin jäädään vaikka en kykenisi viikkoon liikkumaan minnekään. Ihan hyvä idea. Paitsi, että ne ostokset piti kantaa autoon ja sitten kadunvarresta sisälle. Eikä tuo nyt muuten, mutta se seinään isketty ranne ei ole oikein kantamista varten suunniteltu.
Tämän seikkailun jälkeen olivatkin sitten voimat taas aivan lopussa.
Mutta! Joka päivä täytyy tehdä jotain kivaa. Kaivoin siis hama-helmet esille. Ensin tein My Little Ponyja, en yhtään tiedä miksi, mutta teinpä nyt kuitenkin. Ja sitten rakentelin Avangersit, koska pitäähän ne nyt olla!
Lapsi tuli alkuillasta kotiin ja kysyi:
”Ootko sä tehnyt noita koko päivän?”
”En mä oon käyny myös kaupassa.”
Nyt on sitten näperretty. Voi huomenna tehdä jotain muuta.
Jos vaikka aloittaisi keltti-sukat. Tai sitten piirtäisi tähtisukkiin lisää kerroksia.
Näpertää, näpertää.