Blokkailua
Aamulla oli taas heräämispyrkimyksiä, mutta ei se sitten oikein lähtenyt. Kymmeneltä kuitenkin ylös. Jos ensi viikolla vaikka heräilisi sitten yhdeksän aikoihin.
Epämääräisesti energiaakin, mutta ei oikein ollut tunnetta, että mitä sillä olisi tehnyt.
Rakentelin kaupunkia ja aiheutin katastrofeja, normipäivä siis.
Puhelimeenkin jaksoin vastailla, melkein aina kun se soi.
Päätin sitten lopulta hoitaa äidin takin valmiiksi. Vähän innosti ajatus siitä, että pääsen testaamaan paltenauhan käyttöä. Itselleni jokseenkin uusi tuttavuus. Sillä vähän kovitetaan joustavia materiaaleja, että saadaan ommeltua esimerkiksi vetoketjuja siististi.Ja toimihan se, lopputulos on ihan tyydyttävä.
Sovin äidin kanssa, että vien takin hänelle huomenna. Isä voi samalla printata muutaman hakemuksista puuttuvan paperin ja saan viimeistään maanantaina kaikki puuttuvat paperihommat hoidettua. Rauhoittaa mieltä sellainen. Ajatuksena on kävellä huomenna vanhempieni luo. Se on vähän vajaat kymmenen kilometriä, jos tuolla vielä on liukasta, niin saattaa se ottaa kaksikin tuntia. Jos vielä pääsisi matkaan aamusta, niin aina parempi.
Piti mennä bästiksen kanssa tänään johonkin tilaisuuteen kuuntelemaan Erkki Tuomiojaa, mutta tuli sellainen olo, etteivät aivot ehkä ole niin vastaanottavaiset. Olen taas unohdellut nimiä ja eilen unohdin myös pankkikorttini tunnusluvun. Jotain häikkää kaiketi aivoradoissa.
Sovittiin sitten, että ehkä leffa on parempi ratkaisu.
Bussissa koitin kirjoitella itselleni muistilistaa. Istuin keskiosassa ja eteen tuli seisomaan joku mies, joka katseli minua vaativasti. Koska omituiset miehet ovat lähetyneet viime aikoina, niin käänsin vaan pääni pois. Mutta mies jatkoi tuijotustaan, joten katsoin uudelleen. Ja sitten se alkoi puhumaan jotain, otin kuulokkeet pois korvista.
”Matkalippujen tarkastus.”
Eli miehen korvaläpät, eivät olleet kuulokkeet eikä hänen kädessään ollut laite ollutkaan soitin, vaan tarkastuslaite. Mitään samomatta kaivoin lipun esille, hän tarkasteli sitä epäluuloisesti ja antoi sen sitten takaisin. Samalla huomasin, että selkäni takana seisoi toinen tarkastaja lehtiö esille. Varmaankin heillä oli sakkojenkirjoitus jo kovasti mielessä.
Mutta yritinpä sitten blokkaila matkalippujentarkastajia, vinkkinä muille, idiootin esittäminen ei auta.
Kovasti itseäni nauratti, kun miehet poistuivat samantien bussista toisilleen jotain jupisten.
Käytiin katsomassa Kingsman, ihan mukavaa rämistelyä.
Rämistely on kivaa, ei vaadi aivoilta liikaa ja näyttää hyvältä.
Haluaisin tosin aivoni takaisin, vaikkei se minua ranskalaisia taide-elokuvia saisikaan katsomaan.
Vähän taas uuvuttaa. Luulen, että jos nyt syö kiltisti lääkkeet, niin aamulla on ainakin pieni mahdollisuus päästä ajoissa liikkeelle.