Ei yhtään mitään
Kun ei vaadi itseltään mitään, niin ylittää helposti odotukset.
Ei taas pystynyt kuolemaan yöllä, mutta onneksi oli toinen kuolematon seurana. Tosin saatettiin aiheuttaa aika monta muiden kuolemaa. Kuten sen ruotsalaispojan, joka alkoi kesken lähetyksen puhumaan suomea. Norjan lappiin piti mennä, mutta Venäjä, Venäjä, Venäjä. Pahin kohta Kuhmossa. Ja sitä rataa. Kai alitajunta yrittää kertoa jotain, vaikkei taida itsekään tietää mitä.
En ole tänään edes yrittänyt mitään. Luin yhden kirjan. Olin unohtanut, kuinka nopeaa se on, kun lukee suomenkielistä tekstiä. Neljäsataa sivua taittuu kepeästi kuudessa tunnissa. Ja sitten se kirja tietysti loppuikin. Pitäisi ehkä valita jotain muuta tuolta lukemattomien kasoista.
Siivosin. Mutta sellaista kevytversiota. Että näyttää siistihköltä ja imuroin.
Ja laitoin ruokaa. En muistanut miten tehdään perunamuussia, piti katsoa kirjasta.
Ja siinä se sitten olikin. Päivä.
Joskus iltapäivällä oli hetken aikaa hyvä olo ja tuntui siltä, että kyllä niistä töistäkin selviää. Onneksi se meni ohitse. Voi huomenna taas pyristellä todellisuuden kanssa.
Voisin tuijotella tyhjyyteen lopun iltaa. Ehkä siellä olisi vastaus johonkin.
Koitan huomenna pystyä joihinkin niistä asioista, joihin ei vain pysty. Jos yhdenkin saisi liikahtamaan eteenpäin, niin ehkä siitä jotain hyvää seuraisi.