Hyvää päivää
Nukuin. Sangen hyvin.
Tosin kävin avaruudessa raketilla ja se oli aika pelottavaa. Tein varmuuden vuodeksi testamentin, että jos raketti räjähtää. Mutta ei se räjähtänyt, hienoja tähtiä oli. Mutta avaruudessa ei oikein pysty kuvaamaan, ainakaan mun kamera ei toiminut. Mutta sitten laskeuduttiin sillä raketilla sen unieni huoltoaseman pihaan. Siellä oli tällä kertaa paljon portaita ja apua tarvitsevia koiria. Piti juosta niitä portaita pitkin ja pelastella koiria. Sitten eteen pysähtyi sellainen tilava auto, tummennetuilla laseilla ja sieltä tuli ulos seitsemän ihmistä – perhe. Perheen isä kertoi, että he tarvitsevat apua lastenkasvatuksessa. Mutta eivät omien (niitä oli kolme, yksi nuori ja kaksi vaippaikäistä) vaan niiden venäläisten lasten, jotka heidän poikansa (se nuori) oli voittanut jostain pelistä. Lapset puhuivat murtaen suomea ja olivat pukeutuneet merimiehiksi, tyttöjä toki.
Kyllä, se oli uni. Ei tapahtunut oikeasti.
Heräsin taas vähän ennen kelloa. Venyttelin ja herättelin lapsen. Lähetin sen taas kouluun oppia saamaan ja päätin, etten enää menekään nukkumaan.
Surtsasin jopa aamiaispirtelön ja kaikkien odotusten vastaisesti myös sain sen alas.
Hetken pohdittuani päätin kirjoittaa arvion eilen lukemastani kirjasta. Ja pieteetillä, nyt analysoidaan kunnolla. Onneksi arviolle ei ole annettu mitään merkkimäärää, ei tarvitse kamalasti miettiä. Valmistui, eikä edes kovin huono. Toki tapoin kaikki nerokkuuteni sieltä, siitä tietää, ettei ole huono.
Katselin verkosta järjettömiä videoita ja mietin seuraavaa askelta.
Päädyin ompelemaan yhden karkkipussipussin lisää. Se menee tosin joululahjaksi, sukilla täytettynä.
Piti jotenkin taas päätyä kauppaankin, kun on sentään perjantai ja karkkipäivä ja lapsi ei voi elää todellisuudessa, jossa kyseiset makeiset eivät ole kotona, kun hän tulee koulusta.
Eilisestä viisastuneena, vähän enemmän vaatetta päälle. Autossa ON kylmä.
Tankkasin. Ei hätää. Ja hain karkit ja kolaa toki, ei purkkaa.
Ja sitten taas mietintää, että mitäpä sitten. Julmetun pitkä päivä, kun nousee ajoissa ylös. Ehtisi vaikka mitä ja melkein jaksaisikin, mutta ei liikaa pitäisi.
Minulla on sellainen huone, jossa voi tehdä kivoja asioita. Ommella, askerrella, naputella, pohtia ja luoda. Tai siis voisi, jos sinne mahtuisi. Siellä vallitsee niin julmettu kaaos, että pelkkä sisälle meneminen on haaste. Siksi olen viimeaikoina viihtynyt keittiössä kankaideni kanssa.
Joten, jospa siivoaisi sitä huonetta, niin siellä voisi taas tehdä jänniä ja hauskoja juttuja. Sitäpä siis, rauhallisesti, hötkyilemättä. Valmistuu, kun valmistuu.
Jep, itseäni koitan tässä huijata. Tottakai se täytyy saada tänään tehdyksi! Onhan tässä ilta aikaa.
Tosin vähän väsyttääkin jo. Ja hyvä niin, jos vaikka löytyisi oikeasti rytmi tähän olemiseen. Sehän saattaisi tarkoittaa sitä, että pääsisi siirtymään toipumisesta kuntoutumiseen. Ei hullumpi idea.
Päivän pussukka.
Näillä pöydillähän mahtuu taas tekemäänkin jotain.
Mutta saattaa siellä vielä vähän olla työsarkaa.