Hyvää tätä päivää
Kahden tunnin päästä alkaa ovi käymään ja lähisuku valuu paikalle. Ennen sitä pitäisi vielä ehtiä yhtä, jos toistakin, mutta kyllä tämä tästä etenee.
Kävin suihkussa, joten olen ainakin puhdas (ulkoisesti), jos en muuta.
Vähän oli nukahtamisvaikeuksia yöllä, kun eivät olleet kierrokset laskea, vaikka lääkkeitä söinkin. Pitänee jatkossa sitten koittaa kuunnella sitäkin, miten kierrokset viuhuvat – jotta osaa ottaa oikean määrän lääkettä. Kemistiksi taidan ruveta.
Kuusi koristeltiin aamulla ja puhiseva esiteini suostui harjaamaan tukkansa, taidamme siis olla voiton puolella. Tämän joulun suhteen siis.
Nytpä siis laitan paikat kuntoon ja ruuat valmiiksi. Sitten syömme ja ilakoimme ja yö kuluu Paluu tulevaisuuteen –trilogian parissa. Katsotaan nyt sitten millainen joukko sitä on seuraamassa. Lapsikin arpoo osallistumistaan, mutta epäilee, että aiheutan hänelle yhtä pahat traumat kuin Maailman vahvimman nallen kanssa.
Miten voi traumatisoitua Maailman vahvimmasta nallesta ja jymyhunajasta?
No joo, veljeni traumatisoitui Röllistä.
Ja minä pelkäsin kuollakseni Pelle Hermannin tunnusmusiikkia ja siihen liittyvää animaatiota.
Ja katsokaa nyt mitä meistäkin on tullut! Työn vihaaja ja työnarkki. Onnea vain meillekin.
Mutta siis Hyvää joulua itse kullekin!
Palaan itseni ruotimiseen tarkemmin huomenna.
Kuvittele tähän joulukuusi ja amatsonit viettämässä joulua. Tai viikingit.