Hyvin toimii
Varasin yöllä hotellihuoneen Parkanosta.
Siellä on lauantaina jossain paikallisessa pubissa keikalla Pää kii, joten miksi ihmeessä olisi menemättä. Impulsseja joo, mutta hyvä siitä tulee. Bästis lähtee mukaan.
Kahden aikoihin sain itseni ottamaan lääkkeetkin, yöllä siis. Eihän niitä oikeastaan tarvitsisi, kun ei mitään ongelmaakaan ole. Olen kuitenkin muutamalla ihmiselle luvannut lääkkeeni syödä, joten pidetään sitten siitä kiinni. Jossain vaiheessa olen näemmä nukahtanut, koska aamupäivällä heräsin sängystä kaikki vaatteet päällä.
Hyvä tulee.
Kyselin bästikseltä, että jos vaikka leffaan tänään ja miksipä ei.
Päivä kului ihan hyvässä sopusoinnussa ompelemisen ja lukemisen kanssa ja sitten keskustaan.
Into the Woods. Ehkä hieman erikoinen ja niin täynnä erilaisia metaforia, että muutui lopulta aika banaaliksi, mutta olihan siinä hetkensä. Elokuvan jälkeen käytiin vähän istumassa ja juttelemassa. Jostain syystä bästis on sitä, mieltä etteivät tasaavat oikein tunnu tasaavan, huomautin, että ei voi tietää missä mentäisiin ilman.
Olen loistavaa seuraa tällä hetkellä, tiedän sen varsin hyvin itsekin.
Yritän pysytellä kaukana kaupoista, niin en hanki tarpeettomia tavaroita ja onneksi on olemassa jo aiemmin tehty sääntö siitä, että manian aikana ei saa tehdä ostoksia verkkokaupoista. Pysyttelen siis poissa sellaisilta sivuilta.
Juttelin toisen maniassa olevan kanssa puhelimessa. Sitä kun kaksi ihmistä syöttää kaikki parhaat ideansa yhteen, niin syntyy aivan käsittämätön soppa. Niin käsittämätön, että itsekin tajuaa, ettei jutuissa ole mitään järkeä.
Tämä on se tila, jonka kaikki lääkärit ja psykiatrit haluaisivat viedä pois. Niille kelpaa kyllä masentuneet ihmiset, luultavasti koska masennusta on helpompi kontrolloida. Mania toimii toisin. Itse en tietenkään ole halukas luopumaan tästä tilasta.
Mitenhän sitä selittäisi.
Olo on jatkuvasti vähän samanlainen kuin jonkin urheilusuorituksen jälkeen - euforinen. Maailma on värikkäämpi ja täynnä mahdollisuuksia. Sitä tuntee itsensä onnelliseksi ja tietää pystyvänsä lähes kaikkeen, minkä vain aloittaa. Uudet tilanteet eivät jännitä eivätkä pelota. Epäonnistumiset eivät lamaannuta vaan poikivat uusia ideoita. Paniikkikohtauksia ei tule ja toiset ihmiset eivät ärsytä, vaikka toimisivat epäloogisesti. Siis minusta epäloogisesti. On energiaa ja unta ei juurikaan tarvitse. Ravinnon merkitys vähenee entisestään ja sosiaaliset tilanteet ovat mukavia.
En sitten tiedä, miten ”terveet” ihmiset tämän näkevät, mutta täältä päin katsottuna pitäisin täysin hulluna näistä kausista luopumista. Joskin impulsiivisuuden kanssa kyllä työskentelen, jotta ylilyönnit jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.
Ja ehkä koitan nyt syödä jotain ruokaa ja ottaa ne täysin turhat lääkkeet.