Ihmeitä ja helpotuksen tunteita
Yöllä ei yhtään nukuttanut ja aamulla ei väsyttäny.
Siinä välissä oli sitten erinäisiä haastavia työtilanteita, joihin mulla olisi ollut loistavia ratkaisuja, mutta kaikki vaan yritti jatkuvasti saada himmailemaan. Yritin selittää, että nyt olisi tarjolla tällaista maanista energiaa, jolla kaikki hommat hoituvat käden käänteessä, että nyt kannattaisi ottaa tarjous vastaan. Vaan eivät perkeleet millään suostuneet. Tosin sitten, kun alettiin uhkaamaan ydinpommilla, niin sain luvan käynnistää koneistoni ja purkaa pommin.
Olisiko vähän maanisuus siis nousussa?
Hippasen verran.
Ei ahdista ajatus töihin menostakaan.
Huomenna on lääkäri, jos koittaisin keskittyä näihin jalkoihin vain.
Yhdeksän jälkeen soi puhelin ja joku mies kyseli, että saako tuoda pesukoneen etuajassa. Hirmuinen kärsimyshän se oli, mutta kymmenen jälkeen jo kuuntelin, miten tuo uusi perheenjäsen laulaa. Aikamoisen ihastuttava laite on se. Puhdastakin vielä tekee kaiken lisäksi. Siinä on sellainen soittoääni, jos sen saisi vaihdettua Internationaliin, niin maailmahan olisi lähes täydellinen.
Kiskoin itseni liikkeelle ja kävin suutarille näyttämässä avaimia, joita se muutama viikko sitten teki. Niissä ei ollut muuta vikaa kuin se, etteivät ne sopineet lukkoon. Jotain pykäliä oli jäänyt, mutta setä korjasi avaimet.
Nostin vähän käteistä ja säikähdin, kun rahat tilillä olivat lisääntyneet, eikä tänään olisi sellaista pitänyt olla. Kotiin tullessa oli laatikkoon kolahtanut kirja, josta selvityskin löytyi. Jostain kumman syystä sosiaalitoimi on nyt laittanut vauhtia näihin asioihini ja tehnyt päätöksiä viipymättä. Joten raha oli sieltä. Päätöksessä myös ilmoitettiin, että vuokramme maksetaan tältä ja ensi kuulta. Aivan järjetön helpotus, kun ei tarvitse tämän asian kanssa nyt erikseen rimpuilla. Voi siis keskittyä rauhassa muiden asioiden eteenpäin viemiseen.
Sitten pesin pyykkiä, koska pitäähän sitä nyt pestä. (Itse asiassa juuri nyt lapsi istuu kylppärin lattialla ja katselee, kuinka vaatteet pyörivät koneessa).
Ajelin (ajaminen on kivaa!) sortti-asemalle ja vein jokusen kassillisen elektroniikkajätettä pois. Mahtuu taas vähän paremmin liikumaan. Samalla tosin ajelin hakemaan uutta ihmelaitetta, mutta se on ihan pieni vain. Peukalon kokoinen. Sen avulla kuitenkin saa katseltua netflixiä ja muuta sangen tarpeellista televisioruudun välityksellä. Asennus osoittautui hieman hankalahkoksi, mutta onnisttuipa lopulta.
On tätä energiaakin tässä sen verran, että taidan vielä puuhastella kaikenmoista. Syödäkin voisin jotain, niin olisi kaikille sitten mukavampi mieli.