Jalat kantaa vielä
Oli aika kevyt uninen yö. En valveilla varsinaisesti ollut, mutta en kyllä missään syvälläkään käynyt. Seikkailin sitten unimaailmoissa.
Heräsin herättämään lapsen kouluun ja jäin samalla itsekin hereillä. Sellaisella hitaalla liikkeellä bussipysäkkiä kohden, kun Lastenlinnassa piti olla jo kymmeneltä.
Eipä siellä nyt ihmeitä selvinnyt. Neuropsykologi totesi, että lapsi on täysin väärään kouluun sijoitettuna ja lupasi olla tiukkana opetusviraston kanssa, kun uutta paikkaa arvotaan. Kuukauden päästä pitäisi jaksaa taistella koko jengin kanssa.
Lastenlinnasta lähtiessäni ajattelin kävellä rautatieasemalla. Se on mukavaa ja helppoa, kun ei omaa suuntavaistoa ollenkaan. Kamppia kohden lähdin, luulisin. On jänne tunne, kun kaikki voimat hitaasti, mutta varmasti valuvat kehosta ulos. Sen voi melkein tuntea sormenpäissä, kuinka energiapisarat tippuvat vääjäämättä pois.
Päädyin jotenkin Töölöntorille ja ajattelin kävellä entisen Inter Continentalin takaa. Olin siellä kesätöissä -98, enkä olen sen koommin rakennusta kiertänyt. Se oli ulkotyötä, kitkin rikkaruohoja ja harjasin pihaa, imuroin ulkona olevaa mattoa ja paalasin pahveja. Ja poseerasin kymmenille japanilaisille, jotka halusivat kuvata kamalan pitkää suomalaista naista. Piha ei ollut erityisesti muuttunut, mutta pahvipuristin oli uusittu, varmaan sellaiseen jolla ei saa polviaan hajalle.
Jatkoin Töölönlahdenrantaa pitkin, en ole sielläkään montaa kertaa lapsen syntymän jälkeen kävellyt. Joka puolella oli uusia rakennuksia. Silloin joskus kävelin aina rotvallia pitkin, nyt se oli niin jäässä, että piti tyytyä olemaan konservatiivinen. Kova tuuli siellä puhalsi. Ja kamalan vaikeaa oli keksiä miten rannasta pääsee asemalle. Sinnehän on rakennettu vaikka mitä.
Ostin asemalta aamiaista ja menin odottelemaan bussia. Reilut viisi kilometriä, väittää puhelin kuljetuksi matkaksi. Voihan se olla, reilu tunti meni. Normaalista tuntiin kulkee seitsemän kilometriä. Tai vanha normaali oli se.
Kotona on väännetty tähtisukkaa ja purettu sitä mekkoa, jonka ohje oli suolesta. Voi olla, että saan sen huomenna johonkin kuosiin tai ainakin sellaiseen vaiheeseen, että siihen pitää vain keksiä vyötärönauha.
En viitsinyt käydä täydentämässä kolavarastoja, jotta olisi joku syy lähteä huomennakin liikkeelle.
Jos oikein aktiivinen olen, niin saatan viedä sairauslomatodistuksen esimiehelle.
Ehkä.
Varsinainen kotitoimisto. Yllä ja alla.
