Jäykkää
Vielä eilen aamulla oli vain jäykkä polvi, nyt on jäykkä polvi ja nilkka. Tietysti samassa jalassa, ettei pääse tasapainoa syntymään.
Nukuin ja katselin oikein mielenkiintoisia painajaisia. Mikäpä sen lystinpää.
Masentaa.
Huomenna ollaan koko päivä Lastenlinnassa, mutta en muista moneltako sinne pitää mennä. Ja koska on pyhä, niin kukaan ei myöskään voi sellaiseen kysymykseen vastata. Arvaten sitten vain perille.
Laitoin ruokaa. Ihan oikeaa ruokaa. Eipä ole taas hetkeen sellaistakaan ihmettä nähty. Pitäisi kai yrittää sen suhteen enemmän, lapsella on taas kasvuvaihe ja se syö vaikka seinät, jos ei ole muuta nenän alle tarjota.
Siivottiin joulukamatkin pois ja kannettiin kuusi pihalle. Havuja varisi tolkuttomasti. Lopulta niitä oli olohuoneessa, vessassa, keittiössä ja eteisessä. Onneksi niiden imuroiminen tuntuu hauskalta, joten lapsi jaksoi puuhastella imurin kanssa hyvän tovin.
Sittemmin olen vain kutonut. Kutonut. Kutonut. Siitä ainakin tulee hyvä mieli. Muutama kerros ja pääsen tekemään selän Mjölniriä. Mjölniristäkin tulee hyvä mieli.
On se tietysti hyvä, että jostain tulee.
Aika alavireistä siis.
Jatkan kutomista ja saatan katsoa vaikka jonkun huonon elokuvan siihen kaveriksi.
Vähitellen muutun mustaksi kauttaaltaan.
Ei perhosia vaan Mjölnir.
Havuja, perkele!