Jonkun täytyy selviytyä
Oli vaihteeksi huono yö. Kolmelta meni hermot ja otin tasaavien seuraksi unilääkkeen.
Noutaja saapui, mutta unet olisin voinut jättää katselematta.
Heräsin yhdeksältä, kun puhelin alkoi sylkeä viestejä. Olivat kyllä sellaisia, joita lukea haluankin, mutta väsymys jäi silmiin.
Kasailin itseäni töissä piipahtamista varten.
Katselin auton nesteet ja lisäilin vähissä olevia ja ajelin työpaikalle.
Ihan hyvä aika, siinä pyöri monta työkaveria eri paikoista ja toimipisteistä. Oli ihan hyvä käydä siellä.
Kaupassakin osasin toimia jokseenkin rationaalisesti.
Ja sitten kotiin. Pohdintoja omassa päässä.
Oli pakko taantua tänne kymmenen vuoden taakse, koska tämä sen aikainen minä on selviytyjä.
Se selviytyy omilla erikoisilla keinoilla elämästä. Sillä on monta vikaa, mutta se ei anna periksi.
Juuri tämän hetkisessä tilanteessa, kun ihmiset ympäriltä menevät rikki, täytyy jonkun pysyä kasassa ja selviytyä.
Ja kyllä, kyllä tiedän, että tämä ajatusmalli on väärä, mutta juuri nyt ei ole parempiakaan ehdokkaita.
Menemme siis tällä.
Tapasin bästiksen, aiheutimme hämminkiä kosmetiikkaosastolle ja lupasin syödä jotain hänen seurakseen.
Etsittiin sopivaa paikkaa, vähän joka puolelta. Lopulta löytyi mukavan näköinen pieni paikka ja pienelle selvittelyllä keittiö lupasi valmistaa minulle sipulittoman salaatin.
Olen siis syönyt tänään.
Vastapainoksi kävelimme pitkin kaupunkia ja ihmettelimme lukuisten matkamuistomyymälöiden määrää.
Teatteriin oli jälleen matka. Parasta teatteria pitkään aikaan, tosin siitä kirjoittaminen tulee olemaan haaste.
Onneksi saa vähän mutustella, sillä deadline on vasta maanantaina.
Muisteltiin kaikkia omituisia tilanteita ja paikkoja, joihin olemme työni puitteissa päätyneet.
Hän on ollut aika vakio avecini viimeiset viisi vuotta.
Oli pakko todeta, että niihin hommiin on ikävä. Ja jotenkin tätä elämää täytyy jossain vaiheessa ajatella työnkin kannalta.
Kun tein toimitustyötä, välillä pitkiäkin pätkiä valtavan paineen alle, ei se koskaan ollut yhtä kuormittavaa, kuin nykyinen työni.
Ja rakastan kulttuuria, siellä se oikea koti on.
Mutta juuri nyt on turha yrittää tehdä mitään päätöksiä tämän asian suhteen.
Viestintäalakin on sellaisessa tilassa, ettei hullukaan lähde vakipaikasta suolle juoksemaan.
Ja tämä on todistettu, B-lausunnolla.