Joskus vihaan tätä ruumista
Heräsin aamuyöllä siihen, että yritin kääntyä selältä kyljelle. Ruumis oli vähän toista mieltä, järjettömän kivun aallot löivät jostain puolesta välistä selkää jalkapohjiin saakka. Pakkohan sellaisesta on tykätä.
Etsin uuden asennon ja koitin nukkua nätisti paikoillaan pysyen.
Jollakin ilveellä selvisin aamuun asti.
Vaikka sänkyni on juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen muokattu extrakorkeaksi, ei silti ollut päästä ylös. Vahvana tietona kuitenkin, että lääkkeet eivät lennä sänkyyn, vaan ne on haettava.
Tietää, ettei vastassa ole erityisen hyvä päivä, jos aamiainen koostuu kodeiinista ja ibuprofeenista, eikä mistään pienistä määristä.
Vajaassa tunnissa pää menee niin sekaisin, ettei kipu oikeastaan haittaa. Paitsi tänään. Saavutin molemmat. Pöhnän ja viiltävän kivun.
Siivoaminen jäi sitten tältä päivältä väliin. Vähän koitin silittää pyykkejä ja sain pestyä muutaman koneellisen pyykkiä. Vaan kun ei pysty kumartamaan, ei kunnolla kävelemään tai seisomaan, niin on tekemisen mahdollisuudet aika vähissä.
Onhan se hienoa, että on tällainen psykofyysinen kokonaisuus, joka muistaa rangaista noin suunnilleen kaikesta. Jos on muutama tunti kivaa, niin se maksetaan vuorokauden tuskalla tai vaihtoehtoisesti masennuksella.
Tämmöisinä päivinä vihaan tätä ruumista.
Kävin kääntämässä kalenterin maaliskuulle, tosin kalenterissa voisi yhtä hyvin lukea maaniskuu. Tässä kuussa on siis toivoa, että asiat vähän helpottaisivat, jollain rintamalla. Ja toivossa on kuulemma hyvä elää.
En tykkää päivistä, jolloin ruumis sanelee sen, mitä voin ja mitä en voi tehdä. Olisin halunnut ommella. On ideoita.
Olisin myös halunnut leipoa, sillä huomenna tulee vieraita.
Ja olisin halunnut saada sen verran siivotuksi, että huomenna olisi mukava ottaa vieraat vastaan. Mutta saahan sitä kaikenlaista haluta.
Jospa huomenna olisi parempi päivä. Kaikilla rintamilla.
Voisin ruveta vuokraamaan elämääni ihmisille, olisi varmasti suuri myyntimenestys. Ja se pieni jännitys, kun ei tiedä onko tulossa psyykkisesti vai fyysisesti tuskallinen kokemus. Parhaassa tapauksessa voi saada molemmat, tietysti pientä lisämaksua vastaan.