Joulujuhlat, paniikin kehto
Haluaisin ihan kamalasti olla sellainen poikkeus, sellainen joka voisi sanoa, että selätti burn-outin, masennuksen, ahdistuksen ja paniikkioireiston kahdessa kuukaudessa.
No, voihan niin sanoa. Mutta ei se homma ihan sillä tavalla mene.
On tätä masennusta, mikä nyt ei tarkoita sitä, etteikö välillä olisi oikein lystikästäkin, mutta pohjalla on sellainen mörkö kuitenkin. Sellainen, joka syö salaa energiaa ja tekee tavallisista asioista vähän haastavampia. Ehkä me mahdutaan molemmat tähän päähän, mutta toinen saa kyllä luvan alkaa etsimään uutta asuntoa.
Aamulla mentiin joulujuhliin, en tietenkään olisi halunnut mennä. Inhoan sellaisia tapahtumia. Ihmiset hymyilevät ja hymistelevät, esittävät kysymyksiä ja odottavat vastauksia, vaikkei ketään oikeasti paskaakaan kiinnosta. Paniikkikohtauskin yritti taas päästä kimppuun, mutta onneksi joku kävi koukkaamassa tuolin vierestäni, niin sain istua aivan yksin, ilman vieruskavereita.
Monikulttuurisen koulun joulujuhlassa ei ollut mitään uskonnollisia viitteitä. Lumiukkoa esitettiin ja koitin kiltisti seurata. Irkkaamisen lomassa.
Ja sitten luokkaan. Katselin koko poikalaumaa ja jossain kai vähän niksahti. Toivotin kaikille joulua suhteellisen kaunosanaisesti. Jotenkin näin: ” Loman aikana lapselle ei tuu yhtäkään pilapuhelua, ei herjaavaa viestiä, eikä muutakaan. Kaiken voi jäljittää. Keväällä katotaan mistä jatketaan, mä en oo mikään kiltti äiti."
Poikien ilmeet olivat ihastuttavia, mutta ihastuttavimmat olivat lapseni silmät, kun ne katsoivat minua kohti. Autossa se sitten sanoi: ”Kiitti äiti. Ja sä oot ihan oikeessa, sä et oo mikään kiltti äiti.”
Olen päättänyt tulkita tämän positiivisena lausuntona.
Kotiin vähän vetämään henkeä. Ja sitten veljen poimintaa eksän pihasta. Pikaiset kuulumisten vaihdot ja pudotin sen omaan kotiinsa ja sitten mummulaan.
Syöminen ja joku masennuskeskustelu.
Äiti lähti lapsen kanssa jouluostoksille, minut toimitettiin päiväunille ja isää kiellettiin häiritsemästä. Joten nukkumaan tai ainakin sellaisen yrittämistä äitin sängyssä. Unista päätellen onnistuin sammumaan.
Saunassakin kävin, joten huomenna ei tarvitse yrittää suihkuun selviytymistä.
Ja äsken kotiin ajaessa tein lenkin, kun keksin taas uuden Siwan. Joten huopuvaa lankaa on jälleen ainakin omiksi tarpeiksi. Ehkä vähän ylikin.
Huomenna edessä joulusiivous, mutta sitä ennen aion nukkua keskeytymättömän yön, enkä laita mitään kelloja aamuksi soimaan. Tiistaina täytyy herätä, mutta muuten annan meidän rytmien käännähdellä akselinsa ympäri. Lomalla täytyy saada nukkua.