Kahdentoista tunnin tirsat
Selvittelin mikä määrä unta riittää siihen, että herää suht pirteänä ja toimintakykyisenä. Kaksitoista tuntia. Sitä voi olla vähän vaikea sovittaa yhteen töissä käymisen kanssa. Käytännössä pitäisi mennä nukkumaan joskus vähän yli kuusi illalla, että jaksaisi töihin. Ei kuulosta erityisen hyvältä idealta.
Ja miettikääpä mitä ehtii kahdessatoista tunnissa. Piilottelin juutailaispoika Maikkelia jossain luolissa, etteivät natsit vieneet sitä keskitysleirille. Kamalia pakoja ja papereiden väärentelyjä ja muuta mukavaa.
Seuraavassa pätkässä veljeni kertoi, että olisi varmaankin aika alkaa laihduttamaan, ennen kuin paisun kuumailmapalloksi. (Samainen veli kylläkin oikeassa elämässä on viimeksi hokenut sitä, että nykyinen on parempi kuin joidenkin vuosien takainen luiden esittely).
Varastin auton, kun oma oli aivan paska. Ja sitten ryöstin bensa-aseman, joka tosin sijaitsi toisessa galaksissa. Pakenin poliiseja, jotka muistuttivat meduusoja.
Ja muutama muu tarina.
Käytin päivää hitaaseen käynnistymiseen.
Kävin vetämässä suomikerhon, kun ajattelin sen olevan piristävää. Ja olihan se.
Tulin kotiin valmistautumaan taas teatteriin. Nuo teatterit ovat hyviä, niihin jaksaa lähteä, on jokin syy olla ihmisten seassa. Ja ainoa asia, joka tällä hetkellä on vaivatonta, on juurikin teatteriarvioiden kirjoittaminen.
Bästis kyseli nähdäänkö jossain ennen teatteria. Sovittiin, että mennään syömään.
Päätin, että voin hyvin syödä alkuruuan ja jälkiruuan, siitä tulee ihan hyvä. Jäätelöä ja paukkusokeria. Se oli parasta. Kysyin bästikseltä, joka joi punaviiniä, että olenko nykyisin tylsä, kun vietän aikani selvin päin. Mutta ei, olen kuulemma samanlainen viinalla ja ilman. Eli jokseenkin kaheli.
Mutta muuten, oli aivan loistavia keskusteluja. Markkinataloudesta, ikuisen kasvun tavoittelusta, kapitalismin lonkeroista, ihmiskunnan hyvinvoinnista. Lääkäri sanoi eilen, että ihmiset jotka ovat erityisen tehokkaita, pitävät sitä hyveenä ja ovat siitä ylpeitä. Ja jos siitä tehokkuudesta täytyy luopua, niin se on kamalan vaikeaa. Mutta ei mun mielestä kyse ole niinkään yksilön valinnasta siinä, että pitää tehokkuuttaan hyveenä. Kyllä se on tämä yhteiskunta, joka on siitä hyveen tehnyt. Tämä yhteiskunta joka kannustaa ja pakottaa aina vain parempiin suorituksiin. Ihminen ei lajina ole kehittynyt yhtä paljon, kuin infrastruktuuri ja teknologia lajin ympärillä ja juuri tämä ristiriita ajaa meitä loppuun.
Maailma ei kaatuisi siihen, että talouskasvua ei syntyisi, päinvastoin maailma todennäköisesti pelastuisi. Mutta jätän tämän saarnan tähän.
Minä niin tarvitsen tällaisia keskusteluja. Ihmisiä joiden kanssa käydä juuri tämän tyyppisiä keskusteluja, joten listaus uudesta minästä. Myös uusi minä pitää yhteiskunnallisesta debatista ja sillä on paljon vahvoja mielipiteitä, joista se tykkää keskustella. Uusi minä on vähintään yhtä paljon keskustelija kuin vanha minäkin.
Uuden minän kartoitus on pahasti kesken. Ehkä vaikeinta prosessissa on se, että olen viimeiset kymmenen vuotta käyttänyt itseni muokkaamiseen. Käynyt itseäni läpi ja määrätietoisesti muuttanut käytösmallejani ja tapojani ajatella. Kävin kamalan kamppailun itseni ja maailman kanssa, kun luovuin kyynisyydestä ja päästin maailman lähelle. Ja monia muita muutoksia, tein itsestäni ihmisen, josta tykkäsin ja jonka kanssa tykkäsin olla ja nyt se kaikki valuu jonnekin hukkaan. Pitää luoda jotain uudestaan ja tehdä se mahdollisimman nopeasti.
Se ärsyttää.
Ärsyttää isosti.
Ja väsyttää.
Isosti.
Tulin teatterista kotiin ja bussikuski kuunteli jotain radiokanavaa, jossa soi 90-luvun hitit. Ei musiikkia minun makuuni, mutta se oli aikamatka. Se sama musiikki soi ympärillä, kun teininä hapuilin kohti itseäni. Tulvi paljon muistoja mieleen. Hymyilytti oma mennyt villiys, vastuuttomuus ja viattomuus. Ei niitä oikeastaan ikävöi, mutta on mukava muistaa, että sellainenkin aika oli joskus. Täytyy ehkä tehdä aikamatka kauas menneeseen, että löytää itsensä nykyisyyteen.
Ja kuten ehkä huomaamme, kun en käy töissä jaksan analysoida itseäni. En jotenkin vielä pysty sulauttamaan näitä kahta asiaa.