Kamalasti mahdollisuuksia
Aattomme sujui oikein mukavasti. Saattaa olla, että olen masentunut ja ahdistunut, mutta ruokaa osaan silti edelleen laittaa. Äiti ihasteli ruuan rauhoittavaa vaikutusta ja minä kerroin murentaneeni sinne opamoxeja sekaan.
Lienee joulu, kun ei äitikään hermostunut moisesta leukailusta.
Niinpä me söimme ja söimme vähän lisää. Ja siirryimme sitten jälkiruokiin. Joita söimme lisää.
Lapsi soitti Joulupuuta ja syötiin lisää.
Jaettiin lahjat ja oltiin onnellisia. (Sietää ollakin, sain ompelukonerahastoon hienon lahjoituksen, saatan saada uuden koneen jo alkuvuodesta).
Vanhemmat lähtivät kävelemään kohti omaa kotiaan ja minä hälytin parhaan ystäväni vahvistamaan joukkoamme.
Lapsella oli ongelmia. Ei meinannut millään saada naista. Yksi oli ensin ollut ihan kiinnostunut, mutta oli sitten tallonut istutukset ja kaivanut roskat roskiksesta ja heitellyt lattialle. (Aamulla vähän parempi onni, uusi nainen ja kaksoset sen kanssa, Lauri ja Finn_Murmeli). Kyllä poika sai toivomansa Sims 4:sen.
Käytiin veljen kanssa hakemassa puuttuva palanen ja luisteltiin autolla pitkin mössöisiä teitä. Onneksi kotiin tullessa näki jo uloskin. Vaikka oma suosikkini oli, kun veli meni hakemaan tarvikkeita ja luulin pyyhkijän sulan vingahtelua veljeni piereskelyksi. On hyvä nauraa yksin.
Mutta siis Paluu tulevaisuuteen –maratoni. Me ihan todella katselimme viinatta kaikki kolme leffaa perätysten. Ei varmaan ihan heti toimenpidettä uusita, mutta hauskaahan se oli.
Emmekä edes nääntyneet nälkään sitä katsoessamme.
Sovittiin myös, että pidetään uuden vuoden perinteestä kiinni. Tuttu porukka, tex mex ja lautapelejä. Lupasin harkita jopa viinin juomista. Saapati nähdä sitten.
Kahden maissa ihmiset lähtivät kotejaan kohden ja minäkin puntaroin, että lääkkeitä vaiko eikö.
Un i olisi varmasti tullut ilmankin, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut olla ilman.
Kolmelta sammutin tajunnan.
Yhdeltätoista ensimmäinen havahtuminen. Ja kai se jotain ylösnousemistakin oli.
Koitin päättää mitä tekisin. Voisi kutoa sukat tai hameen. Tai voisi ommella jotain, tai tehdä hama-helmistä avangersseja. Tai sitten voisi syödä suklaata ja lukea. Katsoa elokuvia tai sarjoja. Liian vaikeita päätöksiä, joten otin tirsat.
Totesin, että koon 3,5 pyöröpuikkoja ei ole, joten en voi kutoa hametta. Otin siis toiset tirsat.
Lopulta päädyin katsomaan Manof steelin ja kutomaan sukkia. Ihan hyviä valintoja. Saatan yhä jatkaa niiden tekemistä.
Tai sitten saatan nukkua.
Tai syödä suklaata.
Ehkä vähän juustoakin.
Tänään en mieti mitään järkevää. Enkä yritä saada aikaan mitään oikeaa.
Rauhassa vain.
Taidan tosin hakea vähän kolaa keittiöstä.