Käyn töissä
Ei erityisen rauhallinen yö, mutta enpä vaihteeksi kuollut. Oli kaikkea muuta toimintaa kyllä. Unia siis riittää.
Herääminen oli järjetön ponnistus taas, mutta töihin silti.
Minun töissä käyminen on kyllä tällä hetkellä juuri sitä, käymistä töissä. En oikeastaan saa mitään siellä aikaan. Vastailen sähköposteihin ja luen alan kirjallisuutta. Etsin sitaatteja. Teen listaa asioista, joita pitäisi tehdä. Välillä käyn ostamassa kolaa ja jatkan taas.
Ei tässä mitään järkeä ole, mutta sinnitellään nyt viikon verran, sitten on joku lääkäri, joka toivottavasti keksii jotain.
Kävin iltapäivällä lapsen kanssa kaupassa. Ihmisiä oli kamalasti, kun kaikki juoksevat nyt niiden halpojen hintojen perässä. Hymyilytti ihmisten kiirus. Ei tosin haittaa, kun kolan hinta tuli alas. Vähän samanlaista tutkailua, kun eurojen tullessa. Suunta vain on toinen.
Ostin siis tänään halpaa kolaa ja tankkasin ”halpaa” bensaa. Vähän on semmoinen maailmanlopun meininki. Eihän tällaista tapahdu, että asiat muuttuvat halvemmiksi. Ehkä se on tämä yleistila, kun näkee mörköjä kaikkialla.
Kävin myös kirjakaupassa, muttei siellä ollut hakemaani.
Tulin kotiin.
Lapsen koulun psykologi soitti ja mietittiin mitä koulutilanteelle voisi tehdä. Poika on niin kovan paineen alla, ettei siitä ihan kepeillä yli mennä.
Tuijotin tyhjyyteen muutaman tunnin ja lähdin hakemaan lasta toimituskokouksesta.
Matkalla juteltiin koulutilanteesta. Sovittiin, että menen yhdeksi päiväksi kouluun seuraamaan tilannetta (jaksaa, jaksaa). Kysyin, että eikö se lisää kiusaamista, niin ei kuulemma.
”Sitten ne näkee, että sä et oo mikään kiltti pikkuäiti.”
Ajettiin kirjakauppaan. Löytyi molemmat haluamani kirjat, joten voi olla kohtuullisen tyytyväinen.
Mutta ei vain olisi energiaa mihinkään moniajoon, kun ei ole energiaa edes yhdensuuntaiselle liikenteelle.
Vähän tuntuu mahdottomalle, mutta onneksi aina välillä voi käydä kuolaamassa Onnin kuvaa.