Keväällä saapuu Onni
Päätin illalla haluta lukea, vaikka oikeasti ei tehnyt yhtään mieli, mutta kun välillä pitää lukeakin.
Aloitin siis yhden lahjakirjoistani, nimi ainakin oli lupaava: ”Black spring”. Ensimmäisistä kolmesta sivusta ei mitään havaintoa, sitten sanat ”wizard”, ”death”, ja ”magic” onnistuivat pureutumaan aivorunkooni saakka. Ensimmäisen viidenkymmenen sivun perusteella kirja vaikuttaa sangen lupaavalta. Menin kuitenkin ajoissa nukkumaan, kun tuntui siltä.
Tänään tein aamupäivällä uutteraa tutkimustyötä, etsin sellaista ompelukonetta, jonka kanssa haluaisin viettää elämääni. Sellaista sielunkumppania.
Ja lopulta sellainen tuli vastaan Husqvarna (muistakaa vampyyrit) Viking Opal 650. Sellainen on pakko saada. Keväällä on varmaan sen verran rahaa kasassa, että voin koneen lunastaa. Sen nimeksi tulee Onni. Ja maltan tuskin odottaa, että saan sen kotiin.
Löydöstäni intoutuneena kudoin tumput.
Ajateltiin lapsen kanssa hakea Prismasta pyöröpuikot ja langaton hiiri. Kukaan ei ollut kertonut, että maailma loppuu tänään. Tai siltä ainakin tuntui siellä ihmismassan ja kulutushysterian seassa. Törmäsin yhteen tuttuunkin, mutta onneksi oli niin paljon jonottajia, ettemme ehtineet juttelemaan. Aina ei vain jaksa.
Vanhempien luo syömään ja saunaan. Esittelin äidille videoita Onnista, luulen että hänkin jo odottaa innolla sitä hetkeä, kun moinen kotiini saapuu.
Nyt minulla on pyöröpuikko, joten voin aloittaa mekon kutomisen, taidan vaan vaihtaa niskan koiperhosen Mjölniriin, mutta muuten koitan kerrankin seurata ohjeita.
Huomenna yritän taas vähän ajatella maailmaakin. Tai sitten menen vain pulkkamäkeen. Mutta sehän on vähän kuin menisi maailmaan mukaan.
Kirjoittelin tätä tunti sitten, mutta unohduin piirtelemään Mjölniriä neulekuvioksi, joten lienee viisainta siirtyä lankojen ja aasojen maailmaan.