Koeihminen
Testaan parhaillaan lääkettä. Tämä on jo kerran tyrmännyt tajunnan, joten seuraava laaki saattaa iskeä kohta tahansa, katsotaan kuinka pitkälle pääsen.
Oli yöllä pakko miettiä, kuinka siistiä on olla kakkostyypin kaksisuuntainen. Pitkän matalan kaaren jälkeen, täysin ilman syytä, mieliala alkoi nousta illalla. Ja se vain jatkoi nousuaan. Noin suunnilleen täydet kierrokset ja sitten olisi pitänyt käydä nukkumaan.
Aivan taatusti onnistuu. Luin toiseksi viimeisen Artemiksen loppuun ja koitin käydä nukkumaan.
Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Ei yhtään mitään. Muutaman tunnin kieppumisen päälle imaisin nukahtamislääkkeen ja jossain vaiheessa sammuin.
Ja se perinteinen, nukutaan, kunnes pitää potkia poika kouluun ja sitten takaisin sänkyyn. Ja muutaman tunnin päästä oikeasti ylös.
Puuhastelua, palapeliä, hiusten letitystä, itselle höpötystä ja autoon. Ajaminen rauhoittaa yhä, mutta tuuli kyllä koitti viskoa isompaakin kärryä suuntaan jos toiseenkin.
Kävin tapaamassa lapsen entisen koulun psykologia. Olemme vuosien varrella ystävystyneet, siinä tämänkin käynnin pohjimmainen syy. Toinen syy tietysti oli tuo koulukiusaaminen.
Pääsin ajelemaan kotiin juuri ennen ruuhkaa.
Kaupassa soi puhelin ja lääkäri sitten vihdoin tavoitti. Erikoinen keskustelu jälleen. Lääkeresepti tuli uusittua (jippii, 1720 pilleriä hakematta) ja sovittiin, että menen parin viikon päästä käymään, ei ehkä olekaan hyvä idea palata suoraan täysipäiväisenä töihin. Tasaavasta sekin kovasti puhui, että sitä pitäisi nyt ainakin kokeilla. Edes muutaman viikon verran, että pääsee pahimmasta ylitse.
Toinen pipo soitti. Jotenkin helpompaa, kun on toinen samoilla kärryillä, ei tarvitse niin kamalasti selvittää. Puhuttiin tasaavista. Hän oli sitä mieltä, että minulla olevia voi rauhassa testata, eivät pistä päätä sekaisin. Mieto lääke, joka vähän katsoo päälle, ettei roiku reunoilla.
Ja niinpä sitten puhelun aikana otin yhden pienen pillerin.
Puolituntia puhelun jälkeen, istuin tekemässä palapeliä. Alkoi huimata kamalasti, päässä heitti, vinkui ja ulisi. Liikkeet kävivät kankeiksi ja ajatus alkoi takkuamaan. Ja aivan tolkuton väsymys iski. Sänkyyn siis.
Laitoin herätyksen tunnin päähän, jos vaikka on tahmeaa herätä päiväunilta.
Ja oli. Tahmeltaa edelleen, enkä tiedä pysynkö hereillä niin kauan, että saan lapsen nukkumaan.
En tiedä onko tämä oma reagointini lääkkeeseen vai johtuuko nukkumattomista öistä. Vaikuttiko tilanteeseen se, etten vaihteeksi ole syönyt mitään koko päivänä ja mitä muuta.
Ehkä ajan saman ohjelman läpi vielä huomenna illallakin.
Ehkä.