Korvapuusteja
Aivan kamala päivä.
Ensin piti nukkua varovaisesti, että pääsee varmasti ajoissa ylös. Se psykiatri ja sitä rataa. Heräsin siis viideltä. Seitsemältä herätin lapsen ja lähetin kouluun. Kahdeksalta soi puhelin ja ilmoitettiin, että psykiatri edelleen sairaana (pitäisi ehkä alkaa ajattelemaan siitä positiivisemmin). Yhdeksältä nukahdin ja kymmeneltä taas heräsin.
Koska ajatus liikkumisesta oli olemassa kyselin yhdeltä työkaverilta, että josko syömään? Ja tokihan, kunhan saatiin arvottua paikka, jossa kumpikaan ei kuole.
Pääsin liikkeellekin.
Oli hauskaa syömässä.
Kävin työpaikalla, oli hauskaa.
Ajoin kauppaan ja päätin ostaa oikeaa ruokaa. Kolme pussia ja kolat päälle. Kotipihaan asti kaikki ihan ok. Ulkona oven edessä ne kassit sitten saivatkin levätä aikamoisen tovin.
Lapsi soitti kahdelta, hysteeristä itkua. Etärauhoittamisen jälkeen sain selville, että kiusaaminen koulussa ja nuorisotalolla on mennyt niin pitkälle, ettei poika sitä enää kestä. Pyysin hengittämään ja tulemaan kotiin. Ratkaistaan asia.
Ja sitten soittorumbaa, opettajalle, rehtorille, apuopelle, nuorisotalolle. ”En päästä poikaa huomenna kouluun”, ”jos ei selviä nyt, niin painutaan suoraan poliisille”, plaah, plaah, plaah. Olin niin vihainen, että helposti olisi muotoillut kasvot jos toisetkin uuteen uskoon.
Nutalla otettiin poikia kiinni ja puhutettiin, koteihin lähetettiin viestejä, todistajia puhutettiin. Sitä peruskauraa, mitä keskiviikkoisin tehdään.
Opettajan kanssa puhuttuani hän otti yhteyttä pahimpien vanhempiin ja kehotti heitä olemaan yhteydessä minuun. Isät ovat selvästi aktiivisia, sillä kaikki soittivat.
Asioita on nyt sovittu. Yksi kävi tänään jo täällä pyytämässä anteeksi ja lupasi lopettaa touhunsa. Yksi tulee perjantaina isänsä kanssa ja keskustellaan, jos ei auta, niin marssitaan porukalla poliisille. Ja yhtä puhutellaan kotona ja pistetään arestiin.
Kun asiaa sitten oli saatu näin pitkälle, niin koitin miettiä millä piristäisin lasta. Päätettiin leipoa korvapuusteja, idea oli oivallinen. Taikinan hakkaaminen vei pahimmat aggressiot, ja intiaanisokerikokeilu oli ihan mielenkiintoinen.
Pullien jälkeen piti vielä sen verran löytää energiaa, että kirjoitteli opettajalle ja rehtorille viestiä siitä, miten asiassa on nyt edetty. Väittäisin kirjoittaneeni tänään rivin, jos toisenkin.
Väsyttää tolkuttomasti taas. Neljäs Artemiskin on vasta puolivälissä.
Vaikuttaisi siltä, että jos asiat tuntuvat menevän parempaan suuntaan, niin kannattaa maastoutua – paskalähetys tulossa!
Jotain helvetillisen pahaa on varmaan tullut tehtyä edellisessä elämässä. Olin luultavammin muurahaiskarhu ja muurahaiset kostavat nyt.
Tämän blogin tarkoitus ei ole käsitellä elämää koulukiusatun äitinä vaan pelkkää loppuun palamisen ja siitä toipumisen prosessia, mutta tämän päiväinen ravisteli hommaa sen verran rajusti, että sillä lienee paikkansa täällä