Kuusi, kutimet ja ihmissusia
Venyi vähän nukkumaan meneminen ja samoin tietysti sitten aamu. Käsittämättömiä unia, kuten aamuihin kuuluu.
Hetken kuulostelin itseäni, että jos sittenkin tekisi mieli liikkua, mutta eipä tehnyt.
Joten kutomista ohjelmassa. Aluksi soolona, seurana teini-ikäiset ihmissudet. En kaiketi ole kasvamassa aikuiseksi, viihdyttävintä on edelleen tuijottaa teinisarjoja ja lukea nuorisokirjallisuutta. Joskus saatoin antaa syyksi ammatin, johon lukeminen lukeutui kiinteänä osana. Niinpä erikoistuin nuorisokirjallisuuteen. Vaan syy saattaa olla jossain vähän syvemmällä.
Sekä sarja että kirjat ovat kuitenkin pääosin ulkopuolisuuden kuvauksia, ihmisistä jotka elävät jonkin rajalla, valmiina hyppäämään kummalle puolelle vain. Sisäpiirissä ollessaankin henkilöt voi määritellä ulkopuolisiksi. Ja siinäpä se vastaus onkin.
Ihminen haluaa usein katsoa tai lukea jotain, mihin pystyy samaistumaan. Minä en samaistu aikuisiin, jotka ovat kypsiä. En samaistu aikuisiin, joilla on käännekohta elämässä, enkä samaistu aikuisiin, jotka pohtivat mennyttä elämäänsä. Sen sijaan samaistun näihin ulkopuolisiin nuoriin. Ehkä kirjojen ja sarjojen nuoret löytävät lopulta paikkansa ja lakkaavat olemasta ulkopuolisia. Tai sitten niille voi käydä kuten minulle, ulkopuolisuuteen tottuu, ei sitä enää ajattele, eikä edes yritä muuttaa tilannetta. Siitä tulee oma normi. Harvoin enää muistaa, ettei kaikista ihmisistä tunnu yksinäiseltä toisten seurassa.
Ulkopuolisuus myös vapauttaa. En juurikaan koe ryhmäpainetta, koska en varsinaisesti ole minkään ryhmän jäsen. Yksin oleminen on helppoa, helpompaa kuin seurassa oleminen. Siitä huolimatta, että olen perusluonteeltani sosiaalinen. Ei täällä ulkokehällä, niin paha olo olla ja aina toisinaan törmään toiseen samanlaiseen ihmiseen, hyvässä lykyssä saamme seuraa toisistamme.
Vaan siis, kutomista. Iltapäivällä tuli ystävä seuraksi ja kudoimme yhdessä. Sekin on niin mukavaa, kun joskus on joku, jonka kanssa tehdä yhdessä käsitöitä. Opetin tätä ihmistä viime talvena kutomaan. Joulun alla sikainfluenssassa olin hänen kanssaan videoyhteydessä ja opetin kantapään tekemistä. Mukavia muistoja, tosin ei influenssa.
Isä toi joulukuusen, nyt se odottaa ulkona sisälle pääsyä. Hyvän oli tänä vuonna valinnut ja tietysti siihen tarinakin liittyi. Mutta koska en ole ornitologi missään muodossa, en enää muista mitä lintuja siinä oli kesällä asustellut. Isä kuitenkin kertoi, että kuusi on uutisista tuttu. Jotenkin siihen liittyivät ne linnut (punajotain?) ja kylmä alkukesä. Isä oli kuvaillut täriseviä linnunpoikia, nykyisessä joulukuusessani ja lähettänyt kuvat lehteen, joka ne oli julkaissutkin.
Meille siis tulee julkkis jouluksi.
Mitähän muuta tulee. Huomenna yritän tehdä jonkinlaisen kauppareissun. Lapsi teki listan. Lukihäiriöisen joulumuistio.
hedelmä salaati
rosolli
kerma ja vanilia kastike
sinappi korppu jauhoja
suklaata pähkinöitä vihreät kuulat
herneitä paprikaan perunoita
hiili hapoja
maustetta
juusto
kahvia
suolakeksit
Jos tuon kanssa jaksaisi huomenna liikkeelle. Onko pakko mennä suihkuun, jos ei halua?
Yhdet sukat pitäisi vielä jouluksi tehdä ja veljen lahja on vaiheessa, mutta muuten ei tarvitse onneksi tästä asiasta stressata.
Joten puikot, lankaa ja lisää ihmissusia!