Lantun tuoksua
Oli se yö ja sitten tuli aamu.
Lapsi kouluun.
Ei takaisin nukkumaan, vaikka väsyttikin.
Sen sijaa hain keittiön kaapista reseptivihkoni ja aloin tekemään kauppalistaa.
Yhdeksältä olin jo parkkihallissa ja aloitin kierrokseni listanmukaisesti.
Selvisin kassallekin hienosti. Ja pakkasin julman määrän tavaraa kasseihin, onnistuin selviytymään autoonkin ja ajelin kotiin.
Kotona toki huomasin, että olin jättänyt osan ostamistani asioista kauppaan, mutta sattuuhan sitä. Soittelin sinne ja saan huomenna siellä käydessäni niistä jääneistä rahat takaisin, jotta voin etsiä ne uudelleen hyllystä.
Katselin elokuvan (The Young Poisoner's Handbook, ei huono ollenkaan) ja loin omaa neulemallia sukkiin, jotka haluaisin tehdä. Aloittelinkin, katsellaan mitä siitä sitten syntyy.
Iltapäivällä kävin käsiksi lanttuihin. Kuorin neljän kilon verran ja laitoin kattilaan keittymään. Vastailin niin kiivaasti wilmaan tulleisiin viesteihin, että unohdin lantut hetkesi. Toisaalta onpa tekemistä, kun illalla jynssää hellaa puhtaaksi. Seuraava vaihe meni vähän tyylipuhtaammin. Survoin lantut. Ei ongelmia voin kanssa. Ei mausteiden. Kerman kohdalla tosin roiskin kuumaa massaa pitkin seiniä ja vaatteita. Vähän rauhallisemmin sitten. Jauhojen kohdalla heitin mitta-astian lattialle. Sattuuhan sitä. Ja munien kohdalla, no yksi muna oli jotenkin vaikeasti kennossa, niin sehän tietysti hajosi käsiin. Sitkeästi eteenpäin.
Mutta lopputulemana. Hirmuisen hyvää laatikkoa tuli. Luulen, että tarpeeksi. 4kg lanttua, 4dl kermaa, 300g voita, 2dl jauhoja, 4 munaa, 4dl siirappia ja mausteet päälle. Vaikka ei mitään muuta jaksaisi, niin kyllä sillä määrällä yhden joulun hoitaa.
Ompelin kyllä yhden pussukankin. Ja sovin jonkun ihmisen kanssa, että haen sen vanhat käsityölehdet huomenna.
Kaiketikin tämä juna siis liikkuu. Varmasti nytkähdyksiäkin vielä on luvassa, mutta voisiko jo varovaisesti toivoa, että pahin olisi ohitse?
Eilisestä syntyi tällaisia.
Ihan kaikkea en sentään unohtanut kassalle.
Laatikko on hyvää ja hella tahmassa.