Laulua ja naurua
Ilta vähän venyi, mutta perjantai kai vähän saakin?
Kudoin.
Ja sitten nukuin. Jostain syystä oli herätys kahdeksalta, ehkä viime viikon jäänteitä. Hieman ärsytti, mutta onneksi uni palasi takaisin.
Aamupäivän sukatin ja touhuilin omiani. Jossain vaiheessa tajusin laulavani jotain. Se ei sinänsä ole ihme, sillä itsekseni laulelu on ihan normaalia. En vain ole tehnyt sellaista sitten kevään.
Vanhempieni luokse.
Annoin äidille sukat.
(”Olet itse piirtänyt nämä?”
”Joo”
”Ja annat minulle?”
”Joo”
”Mikset pidä itse?”
”Ne on huonosti linjoiteltu”)
Ja sitten äiti halusi, että opettelen kutomaan onteloaneuletta. Oli lehdessä sellainen ohje. Jotenka opettelin sitten. Saan kuulemma jatkaa ensi viikolla.
Isä kyseli tuntemuksiani töihin paluun suhteen. Yritin selittää sitä ristiriitaisuutta, joka tässä pesii. Pitäisi kai kirjoittaa asiat ylös, että muistan maanantaina kertoa kaiken, joka mielessäni töitteni suhteen pyöriin.
Koska olen täynnä historiatietoutta, kuunneltuani viikon verran erinäisiä sarjoja, oli hyvä tilaisuus sivistää vanhempiani. Ruokailun yhteydessä tietenkin. Ehkä tilannetta voisi pitää kilpalaulantana, koska isäni on tiedolla täytetty myös. Niinpä sitten ylittelimme toistemme tietoja ja ristiriidan syntyessä, äiti astui minun puolelleni. Kannattaa olla sairas lapsi!
Lisäksi saimme vihdoin selvitettyä tilanteen vuodelta -88, jossa sain yhden pullan vähemmän kuin muut, sillä minua epäiltiin valehtelusta pullien syöntimäärän ilmoittamisessa. Maailma on minulle voisilmäpullan velkaa.
Ja sitten tuli taas se vaatimus. Pelaa Tetristä. Pelasin, tunteja ja taas tunteja. Tänään en houlutellut tyyppejä luolista vaan keskityin raketin kasvattamiseen, yhden sangen suuren sainkin aikaan. Ja toki siinä sivussa täytyi keskustella ihmisen itsekkyydestä, kirkon asemasta nykyisessä maailmassa ja yhteiskunnassa sekä itsemääräämisoikeudesta. Yrittäkääpä itse tehdä ennätyksiä Tetriksessä ja samalla keskustella vakavasti.
Mutta kaiken kaikkiaan oli hauskaa. Sellaista vedet silmissä nauramista. Mikä on unen ohella se avain, jolla tämäkin mieli tästä taas hyväksi saadaan.
Ei huono päivä ollenkaan.
Ja nyt saa vielä tehdä kantapäätä Murdochin kanssa.
Paremmin linjoiteltu.