Liian väsynyt
Otin illalla normaalisti lääkkeet ja nukahdinkin. Mitä nyt katselin valtavan sarjan painajaisia, joista osa tuntui vähän liian todellisilta.
Ja sitten herätys siihen, kun lapsi huutaa sydämensä kyllyydestä skypessä. Kai se jotain fiksua taas pelasi.
Vaan, kun se menee niin. Jos ei nuku lääkkeen vaikutusaikaa loppuun, niin ei tule ollenkaan pirteäksi. On väsynyt, mutta ei sillä lailla ”voi ei, en ole nukkunut” –väsynyt, vaan kemiallisesti väsynyt. Ei jaksa mitään ja on ikävä olo jatkuvasti.
Vei toki hetken, ennen kuin sain tämän pahantuulisuudeltani selitettyä lapselle. Ehkä se jotain ymmärsikin.
Ärtynyttä ja väsynyttä siis. Ja ärtymystä lisää, kun ei jaksa mitään tehdä. Olin ajatellut viettää päivän puuhasteluhuoneessa, mutta en ole sinne saakka kyllä saanut vääntäydyttyä.
Ruokaa laitoin ja tein sämpylöitä. Oman huoneeni siivosin ja pyykkiä olen pessyt. Ja yhden sukan melkein saanut valmiiksi. Omasta näkökulmastani katsoen, en siis ole tehnyt yhtään mitään. Kuluu elämä ja aika hukkaan ja jatkuvasti vituttaa.
Toki tiedän, että huomenna on kaikki taas ihan ok, kun saan kunnon yön alle, mutta ei se juuri nyt aivan kamalasti lämmitä.
Kun on näin nuubio, niin ei jaksa kunnolla edes ajatella.
Eikä Darcykaan anna Ogdenille eroa, että onko taas mikään reilua?
Ei ole!
Paitsi ehkä kahvi.
Mutta inhoan kahvia!
Pärkkele!
Onneksi oli pahalle päivälle Pepsiä (max toki), sen normaalin halppiskolan sijaan. Tapana on säilöä edes yhtä tuollaista pulloa kaapissa, juuri tällaisten tilanteiden varalle. Toisilla on kossua, mulla pepsiä.
Kyllä. Voisin ostaa elämän.
Vaan enpä juuri nyt jaksa.
No joo, jos oikein kaivetaan positiivisia asioita, niin sain hankituksi Paluu tulevaisuuteen –trilogian, joten jouluaattoilta on turvattu. Kun perinteet on hoidettu, hoidamme tulevaisuusmaratonia veljeni kanssa.
Kuvia taas, kun jaksaa.