Liimassa
Sain itseni hereille juuri sen verran, että potkin lapsen kouluun. Ja sitten näin unta siitä, miten se ei ollutkaan lähtenyt kouluun vaan pesi eteisessä vaatteita, joissa aikoi mennä kouluun.
Kymmeneltä soi puhelin.
”Kelasta päivää.”
Hetken verran meinasin kertoa miehelle, ettei kymmeneltä ole päivää. Se on aamua ja sairaat nukkuu silloin.
Asia kuitenkin koski tätä uudempaa sairauslomaa ja sen b-lausuntoa. Että koskahan sellainen olisi perillä.
Keskustelun paras piirre oli siinä, että lupasi tehdä päätöksen tästä nykyistä sairauslomaa koskevasta sairauspäivärahasta tänään.
Nousinpa sitten ylös. Tai sillä tavalla ylös, kun tällaisella sairaalla ruumiilla (ja mielellä) noustaan.
On hyvä alku päivälle, kun mutisee itsekseen, että ”nyt on kaikki taas niin vaikeeta, ettei mistään tuu mitään”.
Menin suihkuun.
Kaikenmoista siinä pohdin, mutta päädyin ajelemaan idän ihmeisiin. Sitä kun menee kassalle muutama litra liimaa kainalossa, niin jostain syystä kysytään, että onko joku askarteluprojekti menossa.
Sekottelin aikani sopivia liimoja ja antauduin lapsen sängyn päälystämiselle. Yllättävän hikistä puuhaa. Hikisyyteen saattoi tietysti vaikuttaa myös ikkunasta porottava aurinko. Ja ei, verhoja ei voinut vetää eteen. Minä en periaatteesta koske verhoihin. No ehkä muutaman kerran vuodessa. Useimmiten se menee niin, että syksyllä avaan verhot, kun aurinko lakkaa paistamasta ja keväällä suljen ne, kun aurinko alkaa paistamaan.
Suljetulla oleva ystävä soitteli ja kertoi hypänneensä maniaan. Aika vauhdikasta touhua se sähköllä leikkiminen. Lupasin mennä alkuillasta käymään ja jatkoin liimailua.
Siinä hommassa tuppaa ajantaju katoamaan. Joten olin lähestulkoon myöhässä. Mutta en sentään ihan.
Ihan hyvillä kierteillä tyyppi oli kyllä. Mullekin kelpaisi sellainen välillä.
Siinäpä sitten, kaksi muistinsa kanssa kamppailee yritti pistää asioita nippuun. Oli aika mielenkiintoista.
Lääkäri sanoi, eilen että muisti palaa vasta sitten, kun mieli muuten alkaa olla terve. Joten sitä odotellessa.
Ärsyttää, kun unohtelen nimiä. Normaalisti tunnistan ihmiset helposti äänestä, mutta nyt en saa kiinni kenestä milloinkin on kyse. Kun kuulen tuttuja kappaleita radiosta, en muista niiden esittäjää.
Vaivaa ja ottaa mielen päälle.
Huomenna pitäisi muistaa mennä aamulla käymään työpaikalla. Suomikerhoakin ajattelin käydä ihmettelemässä ja kalustelakkaa voisi samalla jostain metsästää ja siihen ne voimat sitten varmaan taas loppuvatkin.
Ihanaa, kun ei jaksa mitään.