Lisää virikkeitä
Vaikka illalla väsytti isosti, niin silti raahasin itseni ompelukoneen taakse, tasapainoa täytyy olla.
Syntyi lapselle muutama pitkähihainen aluspaita ja itselleni huppari, tosin vetoketju puuttuu vielä.
Unta ei tarvinnut kamalasti houkutella, vaikka lääkkeet toki otin kiltisti.
Aamulla ylös ja järjesteltiin itsemme matkaan. Ei tarvinnut lastakaan koululle saakka saatella.
Kävin kääntymässä työhuoneessani ja hyppelin pihantoiselle puolelle. Konsernimme koostuu osakeyhtiöstä ja säätiöstä, itse olen yrityksen puolella töissä.
En kuitenkaan ole tarpeeksi viisas pysymään poissa toiselta puolelta. Joten vietin aamuni pohtien viestintää yhdessä säätiön henkilöstön kanssa.
Joka toki on vähintäänkin järkevää, kun yrityksen puolella ei ole muita viestijöitä kuin minä.
Yllättäen sain huomata olevani täynnä viestintäideoita. Vähän yritin pidätellä itseäni,mutta jotain oli toki pakko päästää ryhmätyöskentelyssä läpikin.
Ideoimisen jälkeen yksi ei ihan suosikkilistallani oleva ihminen pyysi huoneeseensa.
Odottelin, että vastaan olisi tulossa jonkinlaista kyykytystä tai ainakin tiuskimista,mutta kävikin hieman toisin.
Hän kehui kaikkia ideoitani ja halusi lähteä heti toteuttamaan niitä. Kaikkia. Keskusteltiin viestinnästä, siitä mitä sillä olisi tarkoitus sanoa ja miten aiheita noin yleensä olisi hyvä käsitellä. Ja sitten se tapahtui *pling*. Tunsin kuinka valo syttyi taas silmiini. Niin käy, kun innostun työstäni. Ennen se oli vakio, mutta ei enää pitkiin aikoihin.
Vähän kuitenkin jarruttelin ja ehdotin, että palaisimme asiaan loppiaisen jälkeen, jotta ehdin vähän kasailemaan palettiani.
Samalla hän ehdotti, että voisin ulkoistaa osan graafisista- ja taittotöistä heille, mikäli suostun tekemään kirjoitustyötä myös heille. Satun olemaan koko konsernin ainoa ammattikirjoittaja.
Alustavasti jo suostuin, minä kun olen kuitenkin sydämeltäni toimittaja. Artikkelien, reportaasien ja vastaavien kirjoittaminen on parasta mitä työajalla voi tehdä.
Lisäksi sain tänään tehtyä yhden esitteen ja kirjoitettua intraan infon siitä, mitä työtehtäväni ovat, soittelin muutaman puhelun, vastailin sähköposteihin ja suunnittelin ensi viikolle aikataulun.
Ja käytin yhteensä varmaan tunnin siihen, että siivoilin huonettani.
Olin jo pelkän aamupäivän jäljiltä aivan puhki. Loppupäivästä oli kamalan vaikeaa keskittyä, unohdin myös säännöllisesti, mitä olin tekemässä.
Työpäivän jälkeen oli tarkoitus lähteä ostamaan vetoketjuja huppareihin. Mutta ei. Eiei. En todellakaan jaksanut.
Joten jätin menemättä ja ajelin suoraan kotiin.
Kuvia en jaksa tänään ottaa, enkä latailla, mutta ehkä huomenna taas.
(Laitoin äidille viestiä:
"Käytin yhteensä ainakin tunnin siihen, että siivoilin työhuonettani."
"Ja se oli sitä laiskottelua?"
Mikä kysymys toi ny oli? Tietty se oli sitä laiskottelua!)