Mä haluun
Oli pitkästä aikaa vähän heikompi yö. Mikä ei tarkoita, etteikö unia olisi riittänyt.
Bästis tulkitsi kaikki viimeaikojen unet, toteamalla että ne kaikki johtuvat mun jeesus-kompleksista. Hyvä kun selvis sekin yhdellä kertaa.
Eniten ärsyttää, kun on sellainen aikahyppymäinen olotila. Ihan kuin olisi palannut ajassa takaisin syksyyn. Tuntuu siltä, että kaikki pitää käydä uudestaan läpi, eikä jaksas saatikka innoistaisi.
Inhoan sitäkin, että kun alan tekemään jotain, niin homman käynnistyminen kestää noin ikuisuuden, kun hukkaan kaikkia välineet ainakin kahdesti, enkä muista minne olen ne laskenut.
Ja tietysti ärsyttää sekin, kun mitään ei oikein jaksa.
Yritän elää sellaisessa varovaisessa mä haluun –maailmassa. Että tekisin juttuja, jotka kiinnostavat ja joista tulee hyvä mieli. Jotkut jutut ovat automaattisesti pois listalta, koska vasemman käden ranne on oikeasti aika heikossa kunnossa. Sillä ei tehdä mitään erityistä voimaa tai tarkkuutta vaativaa.
Mutta mitä jos haluu vaan tehdä asioita, jotka eivät ole mahdollisia?
Olen tänään halunnut tehdä ison hiekkalinnan. Sellaisen, jonka rakentamiseen käytetään koko päivä. Mutta ei se sitten onnistunut.
Sitten olisin halunnut ommella. On hyvä projekti kesken, mutta viidestä ompelukoneesta yksikään ei ole tällä hetkellä oikein ompelukunnossa. Joten käytännössä olen kironnut tänään kaksi tuntia koneiden kanssa. Ajattelin huomenna kysyä saanko äidin ja isän ompelukonetta viikoksi lainaan. Se voisi jopa onnistua, äiti ei osaa edes ommella ja isäkin ompelee aika harvakseltaan. Kyllä, meidän isä osaa ommella, koska se on kuulemma samanlaista kuin laivan hitsaaminen. Näin minulle on kerrottu.
Haluamisen listalla ei tänään paljon muuta ole ollutkaan. Epämääräinen halu tehdä jotain epämääräistä, josta en saa kiinni.
Olen sitten lukenut ja rakentanut lisää uhkapelipaikkoja kaupunkilaisilleni.
Ei kauhean tyydyttävää tämä elämä tällaisena. Jotain pitäisi saada aikaan, että asiat kääntyisivät edes vähän paremmalle tolalle.
Lapsi eilen sanoi, että ”sinulle on varmaan kaikkein vaikeinta se, kun ei oikein saa tehdä mitään. Kun sä aina haluat tehdä kaikkea.” Totuuden siemen se on siinäkin, mutta vielä vaikeampaa on se, että haluaisi tehdä, mutta ei vain pysty.