Maanantaina uuvuttaa
Pelattiin illalla veren maku suussa Kimbleä. Englanniksi, kun pitää lapsen kanssa treenata koetta varten. On muuten vekkulia keksiä lukihäiriöiselle muistisääntöjä, kun ei voi luoda sellaisia visuaalisia kirjainjonoja, joiden kanssa itse olen tottunut pelaamaan.
Fysiikan koetta varten piti saada joule pysymään päässä. Ei sitten millään. Vaan joulunhan muistaa kuka vaan, ja sähköinen joulu on selvästi joule.
Ja nyt englannin numeroiden kanssa haetaan jotain vastaavia, niille vaikeille. Kuten 13 joka nyt sitten on the örtiin. Sen muistaa. Ja 20 on pentti veellä ja teetä juo.
Mutta se yö siis.
Otin lääkkeet ajoissa. Ja unikin otti mukaansa hyvissä ajoin. Ei painajaisia, ainoastaan kummajaisia. Ja aamu suhteellisen kivuton.
Vein lapsen koululle, ettei tartte matkalla pelätä hakatuksi tulemista. On aika persettä oikeesti. Ei ole kivaa olla äiti tällaisessa tilanteessa, haluaisi kannustaa rohkeuteen ja avoimuuteen, mutta samalla pelottaa lapsen puolesta ihan järjettömästi. Perjantain tilanne oli päivällä kyllä selvitetty, mutta en ymmärrä argumenttia ”potkin ihan hellästi”. Ja nykyisin saa muutenkin tehdä ihan mitä vain, jos sen jälkeen sanoo, että ”läpäl”.
Mutta siis. Menin töihin.
Kone ei mennyt verkkoon. Ei mennyt. Tarvittiin monta IT-ihmistä asiaa hoitamaan. Pelkkää läppäriä olisi kyllä pystynyt käyttämään, mutta en mä sillä nyt mitään taittohommia kylläkään tee.
Ja ratkesihan se ongelma sitten.
Lehti rakentui varsin mallikkaasti päivän aikana. Takakansi, pääkirjoitus ja kysymyspalsta puuttuu, muuten se alkaisi olla siinä. Mahdollisuuksien rajoissa, että saan sen huomenna valmiiksi.
Töiden jälkeen ajelin askarteluystävän luo, kun hän halusi taas lahjoittaa kankaita. Ei kai sellaisesta kieltäytyäkään voi. Ettei vahingossa loukkaa toista.
Kotiin tullessa oli aivan tolkuttoman huono olo. Jonka lähde paljastui nerokkaan salapoliisityön tuloksena. Jos syö koko päivänä vain muutaman näkkärin, niin sitä saattaa olla neljän maissa jo aikamoinen nälkä. Pari palaa leipää ja taas jaksaa.
Vähän ompeluttikin, mutta jotenkin maanantait tuntuvat olevan kamalan uuvuttavia. Joten tyydyin kutomiseen.
Piti hakea lapsea taas toimituskokouksesta. Oli ollut vieraita Venäjältä. Pojan pää on nyt sitten täytetty naapurimme lehdistön tilalla, opiskelumahdollisuuksilla ja poliittisella tilanteella. Huomenna se ei ehkä leiki orjamarkkinoita vaan vankilaa.
Vaan siis. Parempi päivä tänään kuin eilen. On vaan väsymys taas siltä luokkaa, että onneksi on enää reilu viikko joululomaan.
Nää valmistu.
Pari laatikkoa tuli lisää kankaita.
Ei ollu Bennyn päivä.
Ois kattilallinen pääteltäviä.