Mansikoita
Illalla tuli sellainen etäinen tunne, että yön aikana muuttuu aika. Eli meilläkin ovat kellot taas ajassa.
Mutta kun piti nousta yhdeksältä kymmenen sijaan ja siihen siirto päälle, niin aikamoisen väsynyttä on ollut koko päivän.
Aamulla matkasin messukeskukseen, en minä erityisen puutarhanen ole, mutta voihan sitä kaikkea ihmetellä. Mukaan tarttui masikkahunajaa ja kuukausimansikan siemeniä, en ymmärrä nimeä, muttei kai tarvitsekaan.
Yhdellä ständillä oli ompelukoneita myynnissä ja kaiketi minusta huokuu ompelu, sillä sieltä heti juoksi setä minulle koneita myymään. Ei se muita ihmisiä siinä ollut ahdistellut. Onneksi on Onni, muuten olisi varmaan tullut kuolattua niitä aika pahasti. Tosin oli siinä yksi kirjontakone, joka oli aikamoisen ihana. Setä antoi käyntikorttinsa ja käski soittamaan, kun konekuume nousee.
Reilut kaksi tuntia järjettömän ihmislauman keskellä, eikä paniikkikohtausta, sitä voinee pitää edistyksenä.
Kotiin tultuani istuttelin mansikan siemenet munakennoon, nyt pitäisi vaan muistaa kastella. Yritetään ainakin.
Vähän siivoilin ja kaikkea olisi tehnyt mieli tehdä, mutta voimat aika vähissä.
Illalla aloittelin yhtä laukkua, ehkä teen sen huomenna valmiiksi.
Ajoissa herääminen saattoi toki olla hyödyksi huomista ajatellen, saattaa pysyä rytmi paremmin kasassa. Vaikkei kellojen siirtely kyllä koskaan ole minulle mikään ongelma ollut. Mutta nyt voisi ollakin.
Saisi tuo matalapaine helpottaa, niin voisi keskittyä pään sisäpuoleen sen sijaan, että yrittää vaan saada kivut kärsityksi pois. Näin pitkällä rungolla on suhteellisen haastavaa mm. pukeutuminen aamuisin, kun ei yhtään pysty taittamaan rankaa kasaan, eikä yhdellä jalalla seisominenkaan onnistu. Lisäksi kivut vievät järjettömästi energiaa, niin en osaa sanoa olenko väsynyt henkisesti vai onko tämä kaikki vain fysiikan pettämisen seurausta.