Mitä jos ei se siitä?

25.10.2014 15:41

Sitkeästi öitä ilman lääkkeitä. Haastavaa, mutta pakkohan sen on jossain vaiheessa alkaa toimimaan.

Ajatuksissa oli rauhallinen viikonloppu, kotona olemista ja voimavarojen keräämistä.

Tai sitten ei.

Lapsi ilmoitti, että pitää päästä tekemään musiikkia. Ainahan voi kieltäytyä kuskaamasta, mutta sitten ollaan mököttävän esiteinin kanssa kotona. Ei hyvä vaihtoehto sekään. Siispä kootaan taas kerran kaikki voiman rippeet ja liikkeelle.

Eihän se voi tajuta. Oman ajatuksensa mukaan hän tarjoaa minulla muutaman tunnin rauhassa olemista, kun ei ole jaloissa kieppumassa. On aika turhaa yrittää selittää, että jokainen kerta kun astun ovesta ulos, ilman että se on oma päätökseni on yhtä tuskaa. Ja tänään se täytyy tehdä kahdesti.

Tuskin ulko-ovi itsessään on vihollinen, mutta maailmaan lähteminen vastentahtoisesti ei vain ole hyvä idea juuri nyt. En tiedä miksi, mutta niin vain on.

Väsyttää, eikä vain unenpuutteen vuoksi. Väsyttää elämän vuoksi. Olisiko lie sitten sitä masennusta.

Olen aina ajatellut, että kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Asioilla on tapana järjestyä, mutta mitäpä jos ei olekaan? Mitäpä jos tämä nyt sitten vain on tämmöistä, tästä loppuun asti. Että ei jaksa, eikä huvita.

Hirveän haastavaa taas. Vähän liikaa kaikkea jatkuvasti. Tuleeko joskus oikeasti se aika, että saa vain levätä ja koittaa täyttää niitä tyhjiin valutettuja akkuja? Usko moiseen alkaa olla aika pientä. Aina tulee jotain ja tässä elämässä ei näemmä edes mitään kauhean pieniä juttuja.

Eniten haluttaisi käpertyä aivan pienen pienelle kerällä ja mennä sängyn alle. Näin isosta ihmisestä ei kuitenkaan kovin pientä kerää saa luita katkomatta ja sängyn allakin lienee pölyä.

Haastavaa on sekin, että haluaisi kamalasti keskustella jonkun kanssa, mutta samaan aikaan ei halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Eikä vähäisimmässäkään määrin tee mieli tartuttaa tätä oloa muihin. Joten vaihtoehdot ovat aika vähissä. Pitää vaan jaksaa jaksaa.

Kuudes Artemis odottelee aloittamista tuossa vieressä. Siihen tarttuminen on vähän kaksihaarainen asia. Hyvällä lykyllä siitä tulisi parempi mieli ja jaksaisin paremmin lähteä parin tunnin päästä hakemaan lasta takaisin kotiin. Huonommassa tapauksessa pahaoloni tarttuu kirjaan ja jatkossa en enää assosioikaan hyviä tuntemuksia noihin kirjoihin. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että haluaisin moisen riskin ottaa.

Eipä taida olla kovin hyvä päivä tämä päivä.