Mitä jos innostuu, mitä jos ei?
Perjantait eivät ole suosikkilistalla korkealla. Edelleenkään.
Eikä nukkuminen ilman lääkkeitä ota onnistuakseen, vaikka olisi kuinka väsynyt ja vaikka kuinka haluaisi vain vaipua uneen. Keskittyy pelkästään hengittämisen ajattelemiseen ja sulkee kaiken muun tietoisuudesta pois, mutta ei kun ei.
Parastahan on tietysti, että sitten kun antaa periksi ja lähtee kohti lääkkeitä pimeässä, niin on aivan sama mikä purkki tai liuska käteen sattuu, kokeillaas. Kaikki lääkkeeni ovat väsyttäviä, joten todennäköisesti unikin tulee. On aivan säkästä kiinni, kuinka nopeasti.
Ihan oikeasti, siinä vaiheessa, kun uni on useamman tunnin kiertänyt ympärillä ja nukkumisesta ei vain tule mitään, niin ei vaan jaksa ihmetellä, mitä missäkin rasiassa on.
Nukahtamislääkkeeseen osui viime yönä, hyvä kai niin. Ja sillä nukkuikin sitten hyvin sen kolme tuntia. Taas jaksaa.
Haravoin taas aamupäivällä – yhtä kamalaa kuin eilenkin.
Kävin kaupassa – yhtä kamalaa kuin eilenkin.
Haluaisin jonkun uuden neulelehden. Jos vaikka innostuisi, jonkun asian tekemisestä.
En tosin tiedä pitäisikö innostua vai olla innostumatta, kumpi on parempi tai pahempi. Innostuneena on parempi mieli ja käytän paljon energiaa. Innostumattomana kellun harmaan mössön keskellä, mutta toisaalta eipä kulu energiaakaan.
Haluaisin innostua. Mutta mitäpä jos se ei onnistukaan? Vaikka minulla olisi kasoittain muokattavia mukavia ohjeita, niin mitäpä jos en siltikään innostu tekemään? Mitä jos innostuu liikaa? Istuu taas 12 tuntia yhteen menoon paikallaan ja tekee, langat juoksevat ja sormenpäät muuttuvat tunnistamattomiksi? Mitä jos yrittää innostua ja sitten ei innostukaan, niin millainen olo siitä sitten seuraa?
Jos vaikka jaksaisi innostua sen verran, että lukisi kaikki Artemis Fowlit yhteen putkeen, niistä on ainakin ennen tullut hyvä olo, enkä ole koskaan aiemmin suorittanut koko sarjaa yhtenäisesti. Ja koska tuo teini-ikäinen rikollisnero on aina piristänyt mieltäni, niin varmaan sen sisältämät ulkopuolisuuden kuvaukset yhdistettyinä fantasiamaiseen vetäytymisten maailmaan saisi pääni ainakin toisenlaiselle kierteelle (ja ei, tätä en ole koskaan kirjoittanut yhteenkään arvosteluun).
Taidan mennä haravoimaan.
Ei innosta.