Murusia
Valvoin eilen myöhään, pitäähän sitä kerran viikossa olla lupakin sellaiseen. Piti taas todeta, ettei tule edes sitä varsinaista väsymyksen tunnetta, jos ei ota lääkkeitä. Tunti niiden ottamisen jälkeen onkin sitten jo aivan pakko sulkea silmät.
Kahdeksan tuntia myöhemmin ne sitten pingahtivat auki. Se sentään alkaa jo olla normaalin rajoissa.
Heräilin rauhassa ja ilmoitin lapselle, että lähdetään johonkin syömään.
Käytiin pitsalla, sellainenkin on vaihteeksi ihan mukavaa.
Mutta vielä mukavampaa oli, kun oli mahdollista ostaa lapselle ehjiä sukkia ja sopivia alusvaatteita, ne ainoat asiat, joita en pysty tekemään itse. Oli ihanaa, kun saattoi kysyä, että mitä sinä tarvitset ja sitten pystyä vastaamaan niihin tarpeisiin. Lapsikin on kyllä siitä ihana, ettei se yleensä pyydä kuin asioita, joita tarvitsee. Lyijykyniä, alusvaatteita ja jotain naaman puhdistamiseen sopivaa ainetta. Ja minulle vähän villalankaa. Oltiin suorastaan törsäileviä ja ostettiin myös juustoa, ei ole sellaistakaan tainnut ainakaan kuukauteen ellei kahteen olla tässä taloudessa.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä sellaisen olemassa oleminen auttaa kummasti arjessa jaksamista.
Alkaa olla huomista vartenkin kaikki kasassa. Vuohi on täytetty ja kaapu ommeltu. Jääkaapissa on mangokakku tekeytymässä ja pakastimessa odottaa jäätelö uuniin pääsemistä. Karjalanpiirakoita saatan aamulla leipoa vielä muutaman pellillisen.
Hauskinta on kuitenkin se, että koska olen aina hieman erikoinen, niin lapsi ei kummastele mitään. Kun äidin paras ystävä käy siivoamassa, niin lapsi toteaa sen olevan suhteellisen normaalia. Tai jos äiti yht´äkkiä päättää leipoa jääkaapin täyteen, niin ei siinäkään nyt mitään erityisen epänormaalia ole. Huomisesta saattaa tulla varsin hauska päivä.
Ehkä se auttaa myös tähän omaan vieraantumisen tuntemukseen. Olen lakannut kaipaamasta ihmisiä. Ei sillä tavalla, että erityisesti välttelisin ketään, mutta olen jotenkin tullut sellaiseen tilaan, jossa todetaan, että eipä sillä nyt niin suurta merkitystä ole, että onko sitä yksikseen vai ei. Eipä tuo muuten haittaisi, mutta on tullut joskus vietettyä suunnattoman pitkiä aikoja erakkona ja se palaaminen sieltä ei aina ole ihan kivutonta.
Mutta ehkäpä se tästä vähitellen.