Myydään: vähän käytetty elämä
Taas nukuin periaatteessa sen kahdeksan tuntia, mutta kun katselee jatkuvasti painajaisia, niin ei se oikein piristä.
Aamulla autokin oli aurattu mottiin, niin että liikkeelle lähtö oli mahdollisimman vaikeaa. Onneksi joku naapurin setä tuli avuksi ja yhdessä lapioimalla, kaasuttamalla ja työntämällä saatiin kärry liikkeelle.
Tahmeaa aamupäivällä.
Ja sitten lääkäriin.
Lääkäri epäilee, että polvikierukka on hajonnut, osuessaan bussissa johonkin tankoon. Miksi helvetissä kaikki julkiset kulkuvälineet tehdään pygmeille? Torstaina joku spesialisti katselee ja mietitään mitäs tehtäs. Ei lääkäri mun työkunnostakaan oikein ollut vakuuttunut, mutta sovittiin, että yritän nyt hetken vielä. Tosin tunnin aika jollekin ”oikealle”lääkärille kahden viikon päästä.
En oo varmaan sanonu, mutta mulle alkais riittää.
Seisoin työpaikan ulkopuolelle työkaverin seurana ja katolta tippui lunta vain minun päälleni se jotenkin tiivistää ja paketoi tämän minun elämäni nykytilanteen.
Sain tänään kyllä jotain töitäkin ihan oikeasti tehtyä, mutta vaikeaa keskittyä, kun ajatukset karkailevat jatkuvasti.
Kollega viereisestä rakennuksesta soitteli iltapäivällä ja kyseli miten oikeasti jaksan, näytän kuulemma kamalan väsyneeltä. Mutta kai sitä olisi vaikea muulta näyttääkään, olen kamalan väsynyt.
Huomenna on yksi palaveri, mutta muuten ei mitään mitä pitäisi tehdä paikan päällä. Jos tuntuu aamulla pahalta, niin jään suosiolla etäilemään ja menen vasta iltapäiväksi palaveriin.
Saattaa olla, että pitää joko etäillä tai sairastaa loppuviikostakin. Ainakin nyt tuntuu siltä.
On kamalan työlästä tämä kirjoittaminenkin. Ei ole koskaan ennen ollut, mutta nyt se on jotain, mihin täytyy erikseen ryhtyä.
En tykkää kehityssuunnasta.
Niin tässä olis nyt halvalla vähän käytetty elämä, jos joku haluaa kokoelmiinsa.
Kaupan päälle saa teinin.
Ja koko Olipa kerran –sarjan.