Niin väsyttävää
Ja taas testattiin lääkitystä. Pidin annoksen samana kuin edellisenä iltana, mutta otin tuntia aiemmin. Pysyttelin valvetilassa reilut kaksi tuntia ja päätin taas testata nukkumista. Kyllä se uni sieltä jossain vaiheessa saapui.
Aamulla heräsin jopa kelloon ja riivin lapsen ylös, takaisin sänkyyn, eikä mitään mielikuvaa mistään ennen kuin 10.30. Eikä mitenkään pirteää sittenkään, mutta väännyin sentään ylös. Koko päivän on väsyttänyt aivan tuhottomasti. Taidan tänään pienentää annosta ja ottaa vieläkin aiemmin.
Viimeisillään raskaana oleva entinen opiskelukaveri poikkesi kylässä, lähinnä hakemassa ammeen syntymättömälle, mutta sellainen pikainen kuulumisten vaihtaminen kyllä onnistui.
Ja sitten piti taas pakkautua matkaan. Ei millään olisi jaksanut, mutta toisessa päässä odotti kuitenkin koskematon kasa kirjoja.
Matka alkoi lupaavasti. Maksoin bussissa viiden euron setelillä, kuski käänteli sitä valoa vasten ja etsi vesileimaa, kaiketi sellainen löytyikin, kun raha lopulta kelpasi. Kenties väärennettyjä viitosia on maailmalla isompiakin määriä.
Keskustassa satoi vettä kiitettävästi, jossain Kampin kulmilla oli pakko todeta, että varpaita ei saa pysymään kuivani pelkällä tahdonvoimalla tai sitten tahdossani on nyttemmin jotain vikaa. Märät varpaat siis.
En aivan muistanut, missä kerroksessa kohde sijaitsee, joten menin hissillä kolmanteen. Ja juoksentelin rappuja ylöspäin, kunnes viidennessä totesin, ettei se paikka täälläkään ole. Lopulta laskeuduin kakkoseen saakka, jossa minua oltiinkin ovella vastassa. Sain hieman epäileviä katseita, mutta sattuuhan näitä.
Ja kyllä se kaikki kannatti, uusia kirjoja ympäröi aivan omanlaisensa hohde ja säteily. Ne osaavat puhua uusien kirjojen kieltä. Yksi elämän ihanimmista asioista on edelleen uuden kirjan tuntu käsissä ja se tuoksu. Nappasin neljä uutukaista matkaani, ei pidä ahnehtia vielä. Myöhemmin sitten ehtii kyllä.
Ja sitten takaisin sateeseen. Jos olisi ollut itsestäni kiinni, niin suoraan kotiin, kulkematta minkään ruudun kautta. Lapsi kuitenkin vetäisin englannin kokeestaan 10-, joten tapojen mukaan sille pitää kehittää jokin kannustuspalkinto. Niinpä sitten harhailin jossain lego-osastolla noin suunnilleen ihmisiän. Ja sitten väsytti jo niin pahasti, ettei jaksanut katsoa edes myyjää silmiin.
Lääkkeet ovat kivoja, aiemmin ei huvittanut syödä vaikka oli nälkä, nyt ei tule edes nälän tunnetta. Bussille horjuessa kuitenkin tajusin, että aamiainen tähän väliin voisi olla aika bueno. Nappasin jonkun patongin mukaani ja bussiin. Ja sitten kun ottaa sen ensimmäisen haukkauksen, niin tajuaa olevansa nälkäinen. Joten varmuuden vuoksi söin myös osan patongin ympärille kääritystä paperista. Hyvin kuiturikasta.
Kotiin ja suoraan sänkyyn. Äitipuhelu. Pohdintoja siitä kannattaako ottaa influenssarokotus vai ei? Tuliko viime talvena sikainfluenssa sen rokotteen takia vai siitä huolimatta? Tätähän sopii vatvoa.
Luulen, että tällä viikolla ei enää jaksa liikkua mihinkään. Ainakaan ihmisten keskelle. Joka sinänsä on vahinko sillä keksin todella monta elokuvaa, jotka haluaisin käydä katsomassa. Pitänee kehitellä jotain. Tai olla kehittelemättä.
KELA ei vieläkään ole saanut päätöksiään tehtyä. Jännäksi menee. Mutta jännitystä tähän elämään juuri kaivattiinkin.
Onnen aiheita?
