Ölöilyä
Ero sairausloman ja joululoman välillä on se, että jos haluan joululomalla valvoa kolmeen ja nukkua yhteentoista, niin se on ihan ok. Ja juuri niin olen toiminut.
Mitään järkevää en ole tehnyt, tuijottanut elokuvia ja kutonut.
Hirmuisen järkeviä elokuvia, kuten The Librarian –trilogian, jonka kohdalla toivon, ettei kukaan ole ollut tosissaan siitä tehdessään.
Toisaalta Jack the giant slayer oli hyvinkin viihdyttävä. Ne muutamat komediat, jotka olen katsonut ovat olleet hirvittäviä ja englantilaiset elokuvat ilahduttavia.
Luulen, että huomenna on pakko liikkua, ei ruumiskaan enää kestä näitä aktiviteetteja. Ja lisäksi tarvitsen sen yhden pyöröpuikon.
Olen antanut aivojenkin vain lomailla, en ole pohtinut sen enempää itseni, kuin ympäröivää maailmaakaan. Ehkä on ihan hyvä antaa kaiken hetken olla. Ehkä se kasailukin sitten onnistuu taas paremmin.
Haluaisin ehkä pulkkamäkeen.
Tämä itsekseen oleilu on kyllä aivan parasta, kun se on oma valinta. Olen kyllä puhunut puhelimessa tärkeiden kanssa, nyt kun taas jaksan vastailla, mutta muuten olen oikein tyytyväinen omaan pieneen maailmaani.
Ainoa ongelma lienee se, että kun en pakota itseni tekemään mitään, niin en tee yhtikäs mitään. Tai no joku tietysti laskisi puikkojen kilkatuksen tekemiseksi, mutta itse en sitä oikein tekemisenä koe. Se on vain jotain mitä tapahtuu.
Huomenna liikun.
Jonain päivänä menen ajoissa nukkumaan.
Illalla taidan vähän lukea.
Ja kun siltä yhtään tuntuu, kierrän kuusen ja istuudun ompelukoneen taakse, päässäni on miljoona ideaa odottamassa. Ja kuusen takana kassillinen uusia kankaita, jotka veljeni minulle joululahjaksi antoi (mm. monta metriä lisää my little pony –kangasta).
Mutta siihen asti.
Makoilen tässä ja annan puikkojen kilkattaa. Ja kyllä olen opetellut kutomaan selälläni maaten, eivät mene hartiat jumiin.
Menee selkä.