Onko nyt tiistai?
Äiti kertoi yöllä, että mummon ja papan suuri murhe oli niiden lapsettomuus. Mutta kun kysyin mummolta, niin se kertoi, että heillä on viisi tytärtä ja ainoa mitä katuvat on, että olisi tullut se poika silloin, kun olivat nuoria, mutta ei heistä silloin ollut siihen. Eikä mummolassa ollut kuin yksi pistorasia, piti vuorotella valon ja imurin välillä.
Herätessäni olin sitä mieltä, että sekä äiti että mummo kusetti. Kun isä selvästi on olemassa ja poikakin vielä. En ole käynyt unissani mummolassa ainakaan 25 vuoteen. Olisi jännä tietää mikä sinnekin vei.
Piti sitten päivän aikana eritellä erilaisia muistoja mummolasta, mummosta ja papasta. Molemmat kuolivat jo 80-luvun loppupuolella, joten saahan sitä sitten jo vähän muistellakin.
Nousin ylös jo yhdeksältä. Ei jotenkin tarttunut enää uni kiinni pojan kouluun lähdön jälkeen.
Oli tälle päivällä vain yksi tavoite. Tehdä jotain kivaa.
Pohdin muutaman tunnin sitä, mikä kivaa olisi.
Päätin tehdä laukun, opetella tekemään cargo-taskut ja liittää ne mukaan. Pääsin suhteellisen pitkälle, mutta ei noilla ompelukoneilla nyt kyllä oikein mitään synny. Tänään Bernina (45v) alkoi pistää vastaan. Enkä minä viitsi koneiden kanssa tapella. Pitää vain odottaa Onnia. Kahden viikon päästä luulen, että olemme jo onnellisesti yhdessä.
Enpä tuota muuta olekaan aikaan saanut. Ulos en mennyt, enkä suihkuunkaan kyennyt.
Niin hyvin kuitenkin olen taas normista livennyt, että jouduin kysymään ystävältä apua päivän määrittämisen suhteen. Ei minkäänlaista ajatusta, mikä viikonpäivä on menossa. Tiistaiksi sen sovimme.
Huomenna voisin ehkä leikkiä hamahelmillä. Tai olla leikkimättä. Riippuu ihan siitä, miltä aamusta tuntuu.
Siinä on "kaava".
Aattelin jotain tällästa.
Mutta jotain tämän kaltaista on syntymässä.