Opiskelua
Aurinko yritti aamulla parhaansa, mutta kymmeneltä vasta suostuin avaamaan silmäni.
Äiti ilmoitteli, että ovat matkalla kaupunkiin ja minä puolestani ilmoitin lahjoittavani heille huomenna lapsen.
Kannoin kaiken kierrätykseen lähtevän autoon, onneksi on iso auto, ei olisi muuten millään kaikki mahtunut. Ja sitten koitin kovasti miettiä, että mistähän ihmeestä me tänään suomikerhossa taas puhutaankaan.
Oli itse asiassa hirmuisen kiva kerhokerta. Keskityttiin pääsiäisperinteisiin, minä kerroin pakanallista puolta ja oppilaat sitten sitä toista puolta. Ryhmässä on ortodokseja, katolisia ja anglikaaneja.
Joten nyt tiedän, että kiirastorstaina siivotaan.
Pitkäperjantaina ei tehdä mitään ja sen jälkeen saa tehdä aivan mitä haluaa.
Yksi ryhmäläisistä antoi pasha-ohjeen ja yksi kertoi, miten kananmunat värjätään sipulin kuorilla (joka kuulosti kivalta, mutta ei ole mahdollista minun elämässäni) ja yksi totesi, että lopuksi munat kannattaa hieroa öljyllä, niin ne kiiltävät kauniisti.
En tiedä kummat tänään oppivat enemmän.
Ryhmäläiset myös kiltisti tyhjensivät autosta kaiken roinan, joten ei kulunut turhaa aikaa siihenkään.
Mitä nyt liikkeelle lähtiessä auto osasi huudella, että jarruneste on finaalissa. Onneksi olin melkein bilteman kulmilla, niin ei ollut pahakaan keikka.
Kotona yritin vähän yhtä sun toista, muttei oikein mikään lähtenyt lentoon.
Juttelin puhelimessa ihmisen kanssa (se saatto vähän lähteä lentoon, juttu siis).
Tein sytykeruusuja, joita en ole aiemmin edes kokeillut. Ehkä äiti ja isä voi käyttää, niitä mökillä.
Rakentelin laatikkoa.
Mietin silittämistä.
Mietin leipomista.
Mietin ompelemista.
Mietin kaikenmoista.
Luin kirjan.
Ärsyttää, kun väsyy tommosista pienistä sosiaalisista jutuista.
Ärsyttää sillä lailla aika isosti.
Muuten olo lienee kuitenkin siellä yläkulon puolella.
Päiväkirja täyttyy hurjalla vauhdilla, kun yritän sen avulla availla pahimpia solmuja, sellaisia joissa itse en välttämättä ole ainoa asianosainen. Mutta riittääpä tuota lankaa, tehdä uusiakin solmuja.