Paikoillaan
Taisteltiin illalla pimeyttä vastaan muutamalla taskulampulla ja yritettiin saada telttaa kasaan. Kammioita ei enää osattu rakentaa, mutta muuten se kyllä nousi. Aivan järjettömän kokoinen kapine.
Kävin aamupäivällä rakentelemassa loppuun ja tein erityisen hienon esittelyvideon, että Nummeen lähtijätkin tietävät, millaisissa tiloissa juhannus vietetään. Korkeimmassa kohdassa mahdun seisomaan ihan hyvin suorassa ja siinä ”yleisessä” tilassa voidaan järjestää Seurat. Eikä se pakattununa vie pahastikaan tilaa, mitä nyt painaa kuin.
Enpä sitten tänään oikeastaan muuta tehnytkään. Tai olen katsonut kolme elokuvaa, joista kaksi oli hyviä. Ja kutonut reppua, joka alkaa olla vähitellen valmis. Ja juonut kolan pois, joten huomenna pitää heti aamusta ampaista hakemaan lisää tai saatavilla on sellainen maailman luokan pääkipu, ettei enää ikinä liikuta mihinkään.
Olen myös viihdyttänyt itseäni kirjoittamalla kauppalistaa sille ajalle, kun jostain tulee rahaa. Olen tänään kiltisti jättänyt syömättä ja luulen, että saan kaapeissa vielä olevista erinäisistä aineista raavittua lapselle ruokaa vielä kolmena päivänä, joten hätäkös tässä.
Mää tykkään. Lääkäri, psyko ja mitä näitä nyt on, käskevät välttämään stressiä. Mutta olisi jännä tietää miten se tehdään tällaisessa tilanteessa, kun instansseilla ei niin kovin ole kiirettä tehdä päätöksiä ja jos niiden perään kyselee, niin vastataan, että ”saathan sä nää sitten takautuvina”. Kyllä! Tulevaisuus on valoisa.
Jos harrastaa itsesyttymistä.