Paniikkikohtaus kaupassa
Jos joskus väännän nämä tekstit kirjaksi saakka, niin Paniikkikohtaus kaupassa on hyvä ehdokas kirjan nimeksi.
Olen nyt myöntänyt itselleni, että jonkinlaista masennustahan tässä edelleen ja oikeasti on. Ei sellaista, joka hajottaisi maailmaan, mutta sellaista joka vaikutta olemiseeni. Olen myös huomannut, että pyrin jäljittelemään omaa normaalia käytöstäni. Tekemään asioita siten, kun niitä ennen tein.
Heräsin aamulla vain lähettämään lapsen kouluun ja laitoin silmät takaisin kiinni. Kymmenen maissa heräilin oikeasti, pakotin itseni suihkuun ja tein kauppalistan lapsen merkintöjen perusteella. Lista taskuun ja kauppaan. Vähän pidemmälle kauppaan, että saan varmasti kaiken tarvittavan.
Kaupassa totesin, ettei minulla tietenkään ole viidenkymmenen sentin kolikkoa, joten en saa kärryä. Infoon oli liian pitkä jono, joten korillakin varmaan selviää. Eikä kauppalistaakaan löytynyt taskusta, vaikka kuinka kaivoin. Muistin varassa sitten.
Selvisin kassalle saakka, syke kyllä oli todella kova, mutta selvisin. Jonossa edelläni ollut nainen kääntyi ympäri ja näytti tutulta. Osasin yhdistää, että on lapsen jonkun entisen kaverin äiti. Joko päiväkodista tai koulusta, en vain saanut kiinni mistä. Hän kyseli lapsen kuulumisia ja syke nousi lisää. Muuttuen lopulta tärinäksi ja hengitysvaikeuksiksi. Paniikkikohtaus siis. Olikin niitä jo ikävä. Onnistuin jäljittämään ihmisen entisen koulun oppilaan äidiksi ja kiltisti vaihdoin kuulumisia, vaikka ei kumpaakaan taatusti yhtään kiinnostanut.
Selvisin kassalta ja menin infoon jonottamaan, että saisin vaihdettua tyhjän hiilihappopullon täyteen. Huomasin maassa jonkun henkilökortin, poimin sen ylös ja kysyin edessä olevalta mieheltä josko se olisi hänen.
”No ei ole!”
Selvähän se sitten, puhuttelin seuraavaa miestä.
”Anteeksi…”
”Ei ole minun!”
”Eikun voisitteko laittaa tämän sinne tiskille, jos joku vaikka kysyy?”
”No juu.”
Ja niin kortti siirtyi eteenpäin ja jonon ensimmäinen tunnistikin sen omakseen. Hyvin toimittu, totesin itselleni.
Ulos kaupasta, Gigantti on muuttanut. Minnehän?
Viesti ystävälle, joka osasi kertoa, että missä se nykyisin sijaitsee.
Ajoin auton seuraavaan täyteen parkkihalliin ja Giganttiin. Aivan järjetön tärinä ja henki kulkee jotenkin. Tietenkin joku haluaa kovasti palvella. Olin sanoa, että paniikkikohtaus, kun hän kysyi, että mitäs? Mutta onneksi ulos tuli, että tabletti lapselle. Tablettia olisin kaivannut itsekin, sellaista rauhoittavaa. Mutta olivat autossa. Sain kuitenkin kaupat tehtyä ja selvisin vieläpä askarteluliikkeeseen hamahelmiäkin hankkimaan. Liian innokas myyjä, järjetön tärinä.
Autoon turvaan. Tekisi mieli hengitellä, mutta joku jonottaa jo parkkiruutua. Liikkeelle, liikkeelle.
Kotiin ja rauhoittavaa naamaan. Vartissa alkaa helpottaa. Jaksaa tyhjentää jopa kauppakassit.
Huovutettavaa koneeseen.
Paras ystävä laittaa viestiä, että voisiko tulla kylään? Tietysti, ei sitä tarvitse edelleenkään kysellä.
Askartelen veljen lahjoja valmiiksi. Ystävä saapuu. Istutaan keittiössä, jutellaan ja askarrellaan sangen kivaa.
Ja sitten pelaillaan lautapelejä. Sanat ovat taas jotenkin hukassa, en muista mikä tarkoittaa mitäkin. Hakemista. Mutta löytyvät sentään lopulta.
Mukava ilta.
Tuolla ihmisten seassa liikun, kuin normaali ihminen. Kotona on omituista tassutusta. Ei kunnon askelia, sellaista laahustamista pisteestä toiseen. Ei mitään reippautta. Ei sitä voimaa kuitenkaan vielä oikein ole. Mutta kai se vielä joskus palaa, kun jaksaa vain kärsivällisesti odotella.
Muistuttelen itsenäni, että olen oikealla lomalla, en sairauslomalla. Ja oikealla lomalla saa tehdä mitä haluaa. Olla miten haluaa. En tiedä, on kamalan vaikeaa olla armollinen itselleen.
Eilen kyllä vähän helpotti, kun juttelin illalla toisen samanlaisen kanssa puhelimessa. On erikoisella tavalla mukavaa kuulla, että jollekin toisellekin suihkuun meneminen on suuri ponnistus. Tulee sellainen olo, ettei ole asioiden kanssa aivan yksin.
Huomenna aamulla lapsen joulujuhla ja sitten me unohdetaan herätyskellot ainakin kahdeksi viikoksi.
Meille nuorille hamailu on tärkeää.
Ja huopatossut, ja ajosimulaattori ja nuotit ja palapelit ja imuri.