Pikkujoulua
Ei kovin vahva aloitus aamulle. Soittelin heti yhdeksältä Kelaan ja yritin selvitellä, mitä se eilinen kirje oikein tarkoitti. Lopputulemana, että työnantaja on laskenut jotain väärin, ja jotta se voidaan oikaista tarvitaan minun suostumukseni, lain mukaan heidän ei tarvitse tehdä päätöstä ennen joulukuuta. Kyselin voiko asiaa mitenkään nopeuttaa, kun on tämä tilanne aika paha. Ehkä, vahva ehkä, jos menen suoraan Kelan toimistoon selvittämään asiaa.
Turhautti ja raivostutti, melkein itketti.
Kävin suihkussa ja yritin vähän rauhoitella itseäni ja pakkauduin sitten matkaan.
Kelassa ei onneksi ollut jonoa ja minua palveli nuori mies. Hyvä enne, nuorten miesten kanssa osaan asioida. Kuuluu vahvuuksiini. Selitin asian yhteen putkeen, mahdollisimman rauhallisesti. Tilannehan ei kyseisen henkilön vika ole. Itseäni raivostuttavat ihmiset, jotka äksyilevät välikäsille.
Poika kuunteli, toisti sanomani ja sanoi, että kyllä se nyt täytyy hoitaa. Hän laittoi järjestelmään jotain kiireellisyys täppiä ja otti toimittamani liitteen (kuva seuraa myöhemmin) ja laittoi siihenkin vielä kiireellisyys leiman ja omat puumerkkinsä, jotka kuulemma auttavat asiaa. Tuli vähän luottavaisempi olo, mutta kiireellinen tarkoittaa sitä, että päätöstä tehdään joskus ensi viikolla.
Menin työpaikalle, koska olin ilmoittautunut mukaan pikkujouluihin. Kävelin työkaverini huoneeseen ja vastasin mitä kuuluu –kysymykseen ytimekkäästi. ”Paskaa.”
Selitin tilannetta ja hän sanoi (kuten olin itsekin päätellyt), että tässä on työnantaja tehnyt virheen ja täytyyhän se korjata. Toisenkin työkaverin kuultua tilanteesta minut saateltiin voimakkaasti henkilöstöihmisen luo. Selvitin jälleen kerran, mitä on tapahtunut ja hän sanoi, että jotenkin asiaa täytyy korjata.
Yrityksessämme ei makseta palkkaennakkoja, mutta nyt tehdään muutos. Saan maanantaina osan joulukuun palkasta, jotta selviydyn elämässä eteenpäin.
Huh, vähän helpotti tuskaa.
Syötiin ja lähdettiin keilaamaan.
Keilaaminen tällä ruumiilla, no se on aina seikkailu. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä ruumis oli jo niin tulessa, että oli pakko syödä lääkettä. Mutta sisulla heittelin kaksi kierrosta. Kierrosten jälkeen oli peliaikaa vielä jäljellä, joten fiksuna tyttönä heittelin huvikseni. Kahdella radalla yhtä aikaa. Väittäisin, että tuli hiki. Jokseenkin. Tosin tarkkuus parani huomattavasti, joten olen treenannut hyvin parin viikon päästä olevia Kierrätyskeskuksen keilajouluja varten.
Eihän se missään nimessä fiksua ollut, mutta jos tekee, niin tekee sitten tosissaan. Ja olisihan siinä mennyt rahaakin hukkaan, jos olisi jättänyt viskomatta. Tosin tunnen jo nyt aavistuksia siitä, miltä tämä temppelini huomenna tuntuu. Hyvältä totta kai!
Siirryttäessä keilapaikasta välilaskupaikkaan sain viestin parhaalta ystävältäni. Hän kysyi voisiko tulla joka päivä kylään. Mikä kysymys! Tarvitseeko hän muka luvan tullakseen minun luokseni kylään? Pöhelö! Sehän olisi ihan parasta. Joten sovimme, että hän tulee huomenna illalla. Hirmuisen hyvä mieli tuli tästä. Sillä lailla oikein isosti.
Välilaskun aikana nautin puhdasta vettä ja osallistuin sosiaaliseen kanssakäymiseen työkavereiden kanssa. Alkuillasta siirryimme ruokapaikkaan. Paikan ainoa vika oli siinä, että kaikesta huolimatta, ravintola yrittivät tappaa minut. Tarkemmin sanoen syöttää sipulia siitä huolimatta, että asiasta oli heille erikseen tiedotettu. Mutta ähäskutti, eivät onnistuneet!
Vaan mikä ilta! En muista koska viimeksi olisi ollut yhtä hauskaa. Minulla on monta upeaa työkaveria, joiden luokse palaaminen joulukuussa on ilo. Iloisia ja ratkiriemukkaita keskusteluja, syväluotaavia keskusteluja ja ihmisyyttä käsitteleviä keskusteluja. Näin keskustelijana en paljon parempaa tiedä, kuin vilkkaana käyvän ajatusten ja kokemusten vaihtamisen. Saattoivat olla parhaat pikkujoulut joihin olen osallistunut. Tuli myös jälleen kerran todistettua itselleni, että ilman alkoholia on vähintään yhtä hauskaa, kuin sen kanssakin.
Päivä oli aikamoinen vuoristorata. Aamun epätoivosta illan pulppuilevaan iloon.
Monte Cristoa vaille valmis, tämäkin päivä.
Huom! raivon aiheuttamat kirjoitusvirheet.