Rauhallisesti, mutta kaikki
Illalla intouduin piirtämään kaavoja. Kaavapaperi tosin oli niin lopussa, että ilman Tetriksen pelaamista olisivat jääneet piirtämättä.
Kiltisti kuitenkin nukkumaan puolilta öin.
Heräilyä joskus yhdeksän jälkeen.
Siivouspäivä. Ajattelin, että jos edes ne pyykit silittäisin. Kymmenen kerrallaan ja kaikissa väleissä saa leikellä kaavoja tai kankanta.
Tuli silitettyä. Siirsin saman tekniikan muuhun siivoukseen. Muutama sauma ja jonkin kohdan putsaaminen, järjestely ja puljaaminen. Imuroimaan tosin pääsen vasta viiden jälkeen illalla, mutta koko koti tuli siivotuksi.
Ehdin myös korjaamaan lemppari kotipöksyni, jotka pysyivät kasassa vain tahdon voimalla. Ja sitten ompelin liivihameen, vähän piti modifioida matkan varrella, mutta tykkään mallista. Saatan tehdä niitä nyt muutamankin, kun kaavakin on sovitettu.
Totesin sellaisen hassun asian, että vaikka tekee rauhallisesti ja sellaisella asenteella, että tekee mitä jaksaa ja ehtii, niin silti voi saada kaiken valmiiksi. Ja on vähemmän väsynyt, kuin reuhtomisen jäljiltä. Voisikohan sitä aivan oikeasti oppia sellaisen tavan, ettei aina ole pakko tehdä kaikkea täysillä? Saattaahan se olla vähän kunnianhimoinen tavoite, mutta lienee kokeilemisen arvoinen.
Seitsemältä toki tajusin, etten taas ole syönyt mitään koko päivänä. Lapsi kaiketin jotain ravintoa kyllä sai, mutta oma unohtui taas. Ajattelin, että jos sitä sitten yrittäisi jotain taikoa. Kun kaapit kollasi, niin syntyi oikein ravitseva pannukakku, kermavaahtoinen ja hilloineen. Ravintoympyrä on jälleen täytetty.
Huomenna ajattelin koittaa taas maailmaan integroitumista, mutta saattaa kyllä jäädä kangaskaupan tasolle, ellen saa itseäni pysäytettyä.
Tai siis vika ei oo mussa vaan Raymondissa.
Vähän niinku Tetris.
Reiska tekee töitä.
Pitäs tehdä se sovitusnukke, niin näyttäs vaatteet fiksummilta kuvattuina.