Ruostunut kiuas
Kello on varttia vaille yksi, mutta luulen, että tämä päivä on jo niiiiin nähty.
Mun elämä on vähän kuin puusaunan kiuas. Olisi halua saada lisää lämpöä, että pääsisi peseytymään, mutta puut on ihan finaalissa. Kiukaalle heittelee kuitenkin toiveikkaana vettä, että jos se vaikka vähän sihahtaisi, mutta lopputuloksena kivien alle alkaa kertyä vettä ja pohja ruostuu puhki. Kylmät kivet tippuvat vuoroin tulipesään ja vuoroin lattialle. Pitäisi saada ihan uusi kiuas ja mennä naapurin metsään kaatamaan puita, että jostain saisi lämpöä.
Ja kyllä, näillä kieli- ja mielikuvilla minulle voitaisiin hyvinkin myöntää vuosituhannen paskanjauhaja -kunniakirja. Ei nyt sentään rahaa.
Mutta tänään.
Nousin ylös, ruumis tulessa, mutta fiksuinta hakea sitä kolaa kuitenkin. Ja sitten kuusi litraa kolaa selässä kotiin. Posti oli tuonut sossusta kirjeen.
He haluavat jo toimitettujen lippujen ja lappujen lisäksi lisää tiliotteita, viime vuoden veroilmoituksen ja vuokrasopimuksen.
Ja sitten seuraa paras. Nämä on toimitettava postitse tai paikalle vieden. Ei siis millään muotoa sähköisesti. Nyt kun otamme huomioon, että toimivaa printteriä ei ole, eikä varaa lähteä julkisilla papereita viemään, niin ollaan suhteellisen mielenkiintoisessa tilanteessa. Jossain ehkä olisi printtipalvelu, eli pitäisi selvittää sellainen ja kävellä kyseiseen kohteeseen printtaamaan puuttuvia osia ja sitten kävellä tuonne sosiaalitoimistoon, jonne meiltä on vain reilun kuuden kilometrin matka. Takaisin voi sitten tulla vaikka kontaten.
Onneksi lapussa oli puhelinnumero jonne voi soittaa.
Soitin.
Mutta puhelimeen vastataan vain tiettyinä päivinä kello 9-10 välisenä aikana, ja jos ei pääse läpi, niin voivoi.
En oikein tiedä, että pitäisikö heittäytyä lattialle itkemään vai nauramaan?
Vai pitäisiköhän nyt sitten vaan todeta, että tämä homma oli tässä ja antaa periksi. Minkä helvetin takia sitä pitäisi jaksaa jokaisen tuulimyllyn kanssa taistella, kun ne rankentavat jatkuvasti vankempia ja vankempia myllyjä lisää.
Jos vaan kaivais tarpeeksi syvän kuopan ja heittäytyisi sinne Rosinanten kanssa odottaisi, että joku instanssi tulee ja peittää kuopan.
Epäilemättä tilanne voi vielä huonommaksikin muuttua.
Että pitäisikö sitä sitten vaan odotella sitä, stressaamatta tietysti.
Yksi ystävä kyllä lupasi tuossa printtausapua ja muuta sellaista. Pitäisi nyt vaan lähtökohtaisesti ensin repiä oma mieli sellaiseen kuntoon, että tätä asiaa jaksaisi viedä eteenpäin.
Onneksi eletään tällaisessa yhteiskunnassa, jossa on näitä turvaverkkoja, jotka estävät ihmistä muuttumasta väliinputoajaksi.