Satiiria
Eilen ei mömmöt toiminut, mutta Stella korjasi potin.
Olikin sitten aamulla vähän pöhnäinen olo.
Toisaalta ei mua väsyttänyt lapsen kouluun lähtemisen jälkeen, mutta nukuimpa ihan vaan huvikseni. Eikä yhdeksältäkään väsyttänyt, kun kello soi, mutta nukuinpa vaan huviksena ja kun se soi kymmeneltä, niin olisi väsyttänyt isosti.
Mutta ylös.
Olin illalla ärtynyt siitä, miten kaikissa (ei yleistämistä) blogeissa hehkuteen, mitä kamalan ihanaa omista vaatteista voikaan tehdä pikku pallerolle. Paidoista hameita ja housuista pienempiä housuja ja daah. Ja koska aina on pakko kapinoida kaikkea vastaan, niin tein tänään lapselle pieniksi jääneistä lappuhaalareista itselleni sopivat. Otti muutan hetken, mutta tulipa tehtyä. En tosin varmaan koskaan käytä niitä, mutta periaatte on taas täytetty.
Päivällä joku tuntematon kävi hakemassa täältä bambuverhoja. Kovasti kehui ponihaalaria ihastuttavaksi, joka vain varmensi sen tosiasian, että kyseessä on kaikkeuden ihanoin vaate.
Mentiin bästiksen kanssa Metsätalolle kuuntelmaan paneelia satiirista. Olin kaiketi suhteellisen vauhdikasta seuraa. Totesin, että hän taisi tykätä enemmän siitä, kun olin masentunut. Bästis vastasi, että silloin me oltiin jotenkin samalla tasolla.
Mutta paneeli. Se oli varsin loistava ja monin paikoin viihdyttävä ja ennakko-odotuksista huolimatta ei jouduttu sen enempää terroristien kuin poliisienkaan ampumiksi. Harmillista.
Kattaus oli vähän erikoinen. Charlien Hedbon piirtäjä Willem oli oiva esimerkki sananvapauden puolustamisesta ja Heikki Pakkanen vähän konservatiivisemmasta näkökulmasta. Hannu Juusola ei oikein itsekään tiennyt mitä teki paikalla, mutta vastasi nätisti kysymyksiin ja seurasi huvittuneena, kun varsin kujalla ollut J.P.Roos puhui itseään suohon missä milloinkin.
Olisi jännää tietää, miten tämä nelikko oli keskusteluun valittu.
Roos vertasi pilakuvan piirtämistä nuoren naisen vähissä pukeissa ja humalassa suoritettuun kävelyyn Kaisaniemen puistossa, että sitä saa mitä tilaa.
Mutta noin kaiken kaikkiaan, kannatti raahata itsensä paikalle.
Turhautunut olo hirmuisen monella tapaa. Koitan huomenna saada vähän puretuksi, että mistä sen juuret noin ensisijaisesti kumpuavat.