Saunalyhty
En ole ihan varma miten se saunalyhty sammuu, mutta luultavasti itse toteutin tuota sammumisen tehtävää aika huolellisesti. Kauheasti teki mieli tehdä edes jotain, mutta mitään en jaksanut.
Oli yksinkertaisesti sellainen, ei pysty enää yhtään mitään –olotila ja silmät kiinni nips. En edes muista, koska olisin nukahtanut ilman hampaiden pesua. Kuulun siihen laumaan, joka pesee festareillakin ennen telttaan kömpimistä hampaansa, koska niin kuuluu tehdä.
Heräsin seitsemän jälkeen potkimaan pojan koulutielle ja laitoin silmät takaisin kiinni.
Yhdeksältä rupesin ajattelemaan sängystä luopumista. Olin luvannut lähteä veljen puoliskon ja hänen ihka uuden ajokorttinsa kanssa autokaupoille.
Kävin suihkussa(!), ja raahasin ruhoni autoon.
Hain ajokorttilaisen ja päästin oman autoni rattiin, lievästi jännitti, varmaan molempia.
Autokauppa. Ne on kyllä ihania, niissä on kiiltäviä autoja, joita kaikkia haluaisin kokeilla. Olenko maininnut, että tykkään autoista? Ja erityisesti tykkään niillä ajamisesta, ja uusien autojen ajaminen on aivan parasta.
Mutta siis autokauppa. Ja se toivottu ajopeli siinä ja myyjä. Mies. Jolla oli vasemmassa korvassa silikonikittiä ja sieraimessa paperituppo. Ja paperituposta oli karannut pieni riekale, joka heilua samaan tahtiin, kuin myyjä puhui. Hyvin se vastaili ja esitteli kärryä. Päätettiin siis koeajaa.
Uusi kuski rattiin ja johonkin Porvooseen päin. Sipoonrannassa vaihdettiin kuskia ja pääsin kokeilemaan japanilaista. Ensimmäinen sarjassaan, kun olen lähinnä eurooppalaisia ajellut. Lelultahan sen pieni ratti tuntui ja vaihdelaatikkokin oli hassun pieni. Mutta varsin mukava ajoinen, voisin jatkaa arviointiani tähän, mutta ketään ei kiinnostaisi. Todettakoon siis, että kelpo kärry.
Ajeltiin liikkeeseen, pieni tinkimistä ja kaupat. Ja siinä vaiheessa ruumiini päätti, että eiköhän se ollut tässä. Niks, jostain niskankorkeudelta, fasettilukko. Pää kääntyy noin suunnilleen, että olkoon. Jos huomenna soittaisi lääkärille, että saa lisää relaksantteja.
Hoidettiin kuitenkin vielä rekisteröinnit ja opetin uuden kuskin tankkaamaan menopelinsä ja sitten siirtymä kotiin. Tosin ajelin ensin uuden kuskin edessä ja lopulta takana, että varmasti pääsee ehjänä kotiin.
Totaalinen väsymys taas. Tosin tajusin, etten ole tänään syönyt taas mitään. Seuraava etappi siis ruokakauppa, josta ostin villalankaa, kolaa ja purkkaa. (no sentään leipää kaveriksi)
Illalla pitäisi vielä tehdä joululistaus, että mitä puuttuu ja miten asiat täytyy hoitaa. Huomenna en kuitenkaan aio kotoa poistua. Mutta tuleepa kutomisseuraa tänne. Mukavaa siis tiedossa.
Olen nyt päätellyt, että lähtemisen vaikeudet ja suihkuun menemisen vaikeudet ja vastaavat ovat jotain masennuksen jäänteitä. Jotka varmaan poistuvat, kun olen aivan oikeasti toipunut. Onhan niiden poistuttava. Ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen vihdoin allekirjoittanut sen, että ainakin olin masentunut?