Siivoilua
Meni ilta tai yö pitkäksi, kun kudoin yhdet sukat. Katselin siinä sivussa elokuvan Silver Linings Playbook, siinä päähenkilöt ovat kaksisuuntaista sairastavia. Piti itsekin vähän sivussa miettiä, että olisiko aika tunnustaa, että pipoilu on sairaus. Vaikka elokuvassa tietysti kaikki on kovasti karrikoitua, niin yllättävän monta yhtenevää pintaa se kuitenkin tarjosi.En tiedä, jotenkin olisi edelleen helpompi ja mukavampi jatkaa ajatuksia sen suuntaisesti, että kyse on vain persoonan ominaisuuksista. Ei kai kukaan haluaisi puhua itsensä kohdalla persoonan sairaudesta.
Toisaalta, en ole kenellekään vaaraksi, en edes itselleni, niin hyvin tämä kuitenkin on itsellä hanskassa. Mutta samalla oli pakko miettiä sitä, että onko se lääkkeistä luopuminen järkevä vaihtoehto. Tiedän, että nuku ilman niitä. Ehkä keväällä sitten.
Koko päivä meni siivoamiseen. Aloitettiin joskus kymmenen jälkeen ja valmista oli kahdeksan maissa. Vielä yksi silitysoperaatio ja joulu saa sen puolesta tulla.Tein lääkekaapin inventaarion, pistin pussiin vanhoiksi menneitä kipulääkkeitä ja katsoin mitä apteekista täytyy hakea jouluksi. Niitä miettiessä oli pakko todeta, että aika sairas olen. Samanlaista arsenaalia ei ehkä ihan jokaisen kaapista löydy.
Välissä ehdittiin lapsen kanssa vähän katselemaan, että mihin yläasteelle kannattaisi hakea. Lähinnä painotusten vuoksi, seuraavaksi täytyykin selvittää onko niissä tarjolla opetusmuotoa, joka tarjoaa tukea pojan luki- ja hahmotushäiriölle. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ensisijaisesti etsitään oppilaitosta, joka tarjoaa valmiiksi suuntaavaa opetusta. Olisi sitten helpompi jatkaa sinne lukioonkin, jonne tuo jälkeläinen on päättänyt mennä.
Ihme tapaus kyllä tuo lapsi. Eilen joulujuhlan jälkeen hän sanoi, ettei sinänsä tykkää käydä koulussa, mutta haluaa opiskella. Juuri siksi hän on tämänkin syksyn kaikkien tapahtumien jälkeen mennyt kiltisti kouluun.
Siivotessa löysin veljeni joulutodistuksen vuodelta -91, ei minkäänlaista hajua, että miten se oli Infernojen väliin eksynyt, mutta siellä se joka tapauksessa oli.
Muuten siivouksen sivutuotteena syntyi viisi isoa kassillista tavaraa, jotka pitäisi saada Kierrätyskeskukseen hoidettua.
Siivoamisen jäljiltä on kyllä kaikki voimat kadoksissa. Ehkä yksi elokuva, yksi sukka ja unelaan. Huomenna joulupuuhia veljen kanssa. Sitten hieman ruokapoliittisia päätöksiä ja luulen, että tästäkin joulusta selvitään ihan kunnialla.
Kovasti tämä sairastaminen nyt pohdituttaa, kai se on jonkinlaista heräämistä todellisuuteen. Kenties aivotkin alkavat olla siinä kunnossa, että ne kykenevät asiaa jotenkin käsittelemään. Onneksi on vielä aatonaattona psykologi, niin saa isoimmat mietteet pois mielestään, ennen pyhien alkamista.