Suihkussa käymisen sietämätön raskaus
Vietin illan kahden suosikkimieheni kanssa. Vai ovatkohan vain sitä aivojen valiota, joita en voi lakata ihailemasta. He ovat tietysti William Shakespeare (joka toki saattaa olla useita miehiä yhden nimimerkin takana, mutta ei juututa siihen) ja Oscar Wilde. Kaksi miestä joiden huomaan palaan uudelleen ja uudelleen, innostun, vaikutun ja rauhoitun. Tarvitsin juuri näitä kolmea eilen, että sain väsymyksen aiheuttaman huonon omantunnon pestyä pois.
Näin joulupainajaista. En ole ikinä nähnyt painajaista joulusta. Miksi olisin? Se on järjestynyt korkeassa kuumeessa, se on järjestynyt sikainfluenssan jälkimainingeissa ja se onnistui silloinkin, kun lapsi veti pakastimen johdon irti ja tein vajaassa viikossa kaiken uudelleen.
Nyt on vain sellainen olo, että jotain unohtuu, jotain on unohtunut. Mitä jos ei jaksakaan laittaa kaikkea? Mitä kaikkea olen yleensä laittanut? Ja se jouluhan on ihan juuri, en ole käynyt vielä edes jouluajatuksin kaupassa. Onneksi lahjakaupassa ei tarvitsekaan käydä, lahjat on noin suunnilleen valmiina. Tehtyinä siis. Painajaisessa olin unohtanut valaa kynttilät ja sitten piti lämmittää vahaa käsissä ja äkkiä muotoilla. Muun muassa tätä.
Järjestyyhän se.
Kamalinta tässä yhteiskuntaan palaamisessa on se, että pitäisi käydä suihkussa. Noin suunnilleen joka toinen päivä. Mutta kun ne päivät on niin lähellä toisiaan, ettei millään jaksaisi. Tiedän, viisi minuuttia kahta päivää kohden ei ole paljon, mutta se on liikaa. Kävin äsken suihkussa. Edellisen kerran torstaina. Harjasin hiuksetkin, edellisen kerran torstaina. Miten voi olla niin vaikeaa mennä suihkuun? En koe suihkussa olemista raskaana tai epämiellyttävänä, ei ole niitä kipujakaan nyt, joissa vesi sattuu ihoon osuessaan. Voin myös helposti kävellä kylpyhuoneeseen ja katselle suihkua, mutta silti, itse suihkuun meneminen on valtava ponnistus. Omaksi, ja varmaan kaikkien muidenkin onneksi en oikeastaan harrasta hikoilua, paitsi joidenkin harrastusten yhteydessä. Kahvakuula kuitenkin odottaa edelleen nurkassa vuoroaan, joten ei ole hiki päässyt yllättämään. Mutta silti. Suihku. Liian raskas.
En lähtenyt Pohjanmaalle. Tajusin, että vaikka ajaminen on kivaa, niin en jaksa huomenna töihin, jos istun koko päivän ratissa.
Olen koittanut siivota. Jos vielä jaksaisin imuroida ja pestä vessan, niin voisi selvitä joulusiivoamiseen saakka tällä.
Uupunutta on.