Sulateltavaa
Yritti illalla iskeä vähän paniikki vielä tämän päiväisen neuvottelunkin vuoksi. Toinen samankaltainen ehdotti, että voisin neuvottelun aluksi sanoa ihan ääneen, että te ette tunne minua ja minä en tunne teitä, joten tämä tilanne on vähän haasteellinen.
Tällaisen ajatuksen kanssa nukkuminenkin jokseenkin onnistui.
Aamulla sitten työpaikalle. Olin hyvissä ajoin paikalla – tietenkin, mikä oli varsin hyvä asia, sillä osuin sopivasti kahvipöytään muiden kanssa. Tuli vähän rennompi olo, kun sai alkuun lätistä niiden tuttujen ihmisten kanssa. (Ja tietysti on hauska kuulla, että on kuulemma laihtunut – isona minusta tulee kaunis.)
Itse palaverista jäi aika paljon sulateltavaa. Ensinnäkin työsuhteeni tulee muuttumaan siten, että työnantajataho on toinen. Mikä nyt ei sinänsä ole paha asia, mutta kun oma työntekijäidentiteettini on tässä kuluneiden vuosien aikana vakiintunut aika voimakkaasti nykyiseen tahoon, niin pitää pään sisällä tehdä vähän kuperkeikkoja. Kyllä se siitä sitten paikoilleen asettuu, mutta juuri nyt tuntuu aika hassulta.
Työtehtävätkin muuttuvat, joten jatkossa työskentelen ensisijaisesti toimittajana, joka ei ole paha asia. Toisaalta lehti, joka on ollut ikään kuin oma lapseni lopetetaan. Jonkinlaista surutyötä joudun kyllä tämän asian kanssa tekemään. Jääpähän kuitenkin itselle muistoksi jonkinlainen lehtikasa. Rehellisesti sanoen harmittaa aika kovasti.
Muuten viestinnän työnkuvat ovat ihan mukavia ja sellaisia, joiden puitteissa voisi kouluttautuakin taas lisää. On vähän sellainen olo, että koulutus voisi olla mukavaa. Ei nyt ihan ensimmäisten kuukausien aikana, mutta mahdollisesti syksyllä.
Ehkä eniten kuitenkin arveluttaa se, kun puhutun ja paperilla olevan myötä ensimmäinen mieleen tuleva sana on rajaton. On tavallaan määritellyt työtehtävät, mutta ne ovat kuitenkin laajuudessaan sellaisia, että mitään selkeitä rajaviivoja ei ole piirretty. Tämähän ei vanhaa minääni mitenkään haittaisi, mutta tätä nykyistä vähän hengästyttää. Ehkä olen juuri tällä hetkellä hieman allerginen sellaisille sanoille kuin: jatkuva, nopea, asiantunteva – etenkin nopeus pelottaa, minä en varmastikaan ole erityisen nopea kolmen viikon kuluttua. Ja saattaa olla, etten enää koskaan yllä ihan niille tehoille, joilla vielä syksyllä kävin.
Positiivista toki on se, että työtehtävät tulevat ainoastaan esimieheltä, joten sitä kohtaa taas on selkeästi rajattu.
Isoja muutoksia siis. Kun lääkärin ohjeistus kuitenkin on, että työtehtäviä pitäisi tällaisissa tilanteissa muuttaa hitaasti, niin vähän pelottaa. Tässä ei ole kyse hitaasta muutoksesta vaan nopeasta kaiken uudelleen organisoinnista. Toki täytyy muistaa, että kun työpaikka on muutostilassa, niin ei yhden ihmisen takia voida tahtia hidastaa. Vaan hegästyttääpä silti.
Nyt täytyy pureskella, sulatella, tuumailla, keskustella ja hengitellä. Vältellä impulsseja ja kasata asioita vähitellen päässä jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.
Onneksi on tämä työväenjuhla tässä, ei liene parempaa aikaa näitä asioita pohtia.
Luulen, että on aika kuunnella jälleen, kuinka Lenin-setä asuu Venäjällä.