Tekisi, jos jaksaisi
Ensin ei meinannut uni saapua ja sitten ei olisi millään herännyt. Varmaan särku yölläkin jalkoja, koska unessani niitä jollekulle kovasti esittelin. Että tämmöisä, ja tämmöisiä vammoja ja ruhjeita. Kerran yöllä havahduin kipuun, mutta lääkitys taisi olla aika kohdillaan, kun asennon vaihtaminen riitti tilanteen parantamiseksi.
Kipu on kamalan väsyttävää. Se on vielä väsyttävämpää kuin masennus. Tavallaan olin yhdeksältä aivan valmis nousemaan, mutta sitten taas toisaalta en. Torkkunäppäimellä jatkoin melkein kymmeneen saakka. Sitten oli vain vääntäydyttävä ylös, koska tälle päivälle oli ihan ohjelmaakin.
Vaatteet päälle ja kauppaan.
Seisoin pakastealtaalla ja katselin erilaisia pullia. Aika kirkkaasti aivot sanoivat, etten ikinä, koskaan voi tarjota vieraille pakastealtaan pullaa. Joutuisin vähintään kertomaan siitä heti ovensuussa ja sitten hävettäisi oma laiskuus ihan kamalasti. Joten pakastealtaalta suuntasin hakemaan leivotatarvikkeita.
Näpsäkkänä tyttönä hoidin eilen väliin jääneen siivoamisen ja leivoin korvapuustipitkoja. Ja tietenkin olin hyvissä ajoin valmis. Ehdin taas ompelupesääkin vähän siivoilemaan, ehkä siellä nyt mahtuu taas jotain tekemään.
Vieraina olivat Luotsin työntekijät, joiden kanssa kartoitettiin lapsen tulevia kuvioita. Ihan hyviä ajatuksia.
Ja sitten aivan totaalinen uupumus, kun ihmiset lähtivät. Hyvä kun jaksaa ajatella.
Jos ajattelisi järjellä, niin pienemmälläkin siivoamisella olisi varmaan selvinnyt. Ja eivät ne pakastepullat olisi varmaan maailmaa kaataneet, mutta kun ei vain pysty.
Varmaan joku psykopaatti haluaisi antaa minulle tehtäväksi pakastepullien tarjoamisen. Ja sitten varmaan puhuttaisiin taas jotain suorittamisesta.
Kelakin muisti tänää lähettämällä taas yhden lomakkeen lisää täytettäväksi. Ei jaksaisi tajuta, miksi kaikki pitää tehdä niin vaikeaksi.
Päivän piristävin hetki kuitenkin koitti, kun aamulla sähköä saanut ystäväni soitti. Se oli hauska puhelu ja pyyhki hetkeksi oman uupumukseni maton alle.
Voi olla, etten tänään saa enää mitään aikaiseksi. Siitä tietysti aiheutuu järjetön paine päähän, kun ei ihmisen kuulu tekemättömänä aikaansa viettää. Mutta jos taas kerran yritettäisiin antaa itselle armoa.