Toimittaja
Vähän aamulla unetti, mutta sellaista se on, kun on koko yön taistellut erilaisia hirviöitä vastaan.
Kun menee suihkuun, niin tulee puhtaaks. Ja kun tulee puhtaaks, niin voi mennä ihmisten ilmoille.
Kuten vaikka tyhjentämään matkoilla olijoiden postilaatikon ja siirtelemään puutarhatuoleja. Ja suorittamaan salaista tehtävää, jossa katsellaan ovatko jonkin tietyn ihmisen verhot auki vai kiinni ja sitten raportoidaan, vaikkei oikein tajuta, että miksi raportoidaan.
Oli muuten eilen hirmuinen tarve ostaa korkokengät. Mutta jotenkin sain impulssin päästä kiinni ja jatkoin matkaa kengittä. Oli kyllä kaikkia muitakin hienoja ideoita, mutta yksi ystävä sitten sanoi, etteivät ne ideat olekaan hienoja, että rauhoitupas taas. Pitää varmaan olla yksi sellainen ilonpilaajakin ihmisen elämässä.
Mutta haluaisin silti tietää, miksi ei ole hyvä idea tehdä pinkistä tekonahasta housuja?!?
Joku on unohtanut taas toimittaa jonkun lapun Kelalle, joten siellä asiat seisovat. Onneksi tähänkin tottuu.
Oli sovittuna se tapaaminen esimiehen kanssa.
Työpaikan pihalla törmäsin työkaveriin, jonka kanssa on kaikenmoista tullut väänneltyä. Hänkin on nyt sitten siirtynyt töihin samaan pihapiiriin. Ei hullumpaa lainkaan.
Yhden työkaverin huoneessa kävin istumassa ja imin sisääni tiedon kaikista tapahtuneista muutoksista. Onhan niitä melkoisesti, mutta vaikuttaa siltä, että asiat noin muuten ovat asettumassa oikeisiin uomiinsa.
Siihen esimieheen sitten. Hän oli selvästi valmistautunut tapaamiseen hyvin huolellisesti. Hetken aikaa pohdin mahdollisuutta, jossa antaisin hänen hallita tilannetta, mutta ei se nyt sitten kuitenkaan ihan käynyt. Toisaalta tapaamisen pyytäjä lienee oikeastikin jollakin tavoin liidaajaan roolissa.
Selvittelin sitten tilanteita, jotka sairastumiseen johtivat.
Kerroin kaksisuuntaisuudesta ja ilmoitin, että minulle voi kyllä aivan rauhassa huomauttaa, kun näyttää siltä, että on reilusti vauhtia ilmassa. Sanoin, että asiasta saa keskustella ihan ääneen toisten kanssa ja jos jotain haluaa aiheesta kysyä, niin antaa tulla vaan. Tämä ei ole minulle ongelma. Muutamien loistavien sanakäänteiden jälkeen esimies totesi, että ”sinulla on loistava tapa suhtautua tuohon mieleesi”. Sanoinko, että on ollut vähän maanista tässä viime päivinä?
Mutta siis, käytiin nyt sitten oikeasti niitä työtehtäviä läpi. Vaikuttaa siltä, että minun tehtäväni tässä kaikessa on olla toimittaja. Työpaikkani kaipaa toimittajaa ja oli myös jo alustavaa puhetta siitä, että tähän tarkoitukseen saan halutessani myös erilaisia koulutuksia. Joten syksyllä varmastikin jotain sellaista edessä sitten.
Tietysti minun on hyvä käydä nämä keskustelut nyt, kun on vauhtia sen verran, että innostun noin suunnilleen kaikesta. Sovittiin tietysti raameja sille, että mitä se tulevaisuus oikeastaan on. Saan edelleen matkustella ja tavata meidän asiakkaitamme, mutta lisäksi mukaan tulee päättäjätahot, joista myös pitäisi jonkinlaisia juttuja tehdä. Mutta tiivistettynä siis, ihan normaaleja toimittajan töitä.
Esimies oli kovin iloissaan siitä, että tunnen sekä henkilökuntaa, että asiakkaita niin hyvin, sillä siitä tulee olemaan suurta hyötyä jatkossa. Myöskään verkostojen luominen ei ole mennyt hukkaan, sillä tehtäviin sisältyy myös näiden verkostojen käyttöä.
Ei ahdista. Ehkä vähän jännittää, mutta ei ahdista.
Ehtiihän tuota myöhemminkin.
Lienee aika piirrellä kaavoja.