Toinen pää
Vähän heikompien öiden jälkeen, viime yönä nukuinkin sangen hyvin. Tai sitten se johtui siitä, että olin varautunut jalkakipuun syömällä erinäisiä mömmöjä. Kannatti! Heräsin kerran yöllä vihlontaan, mutta mutisin jalalle vain, että älä viitti ja käänsin kylkeä.
Pirteys taas vaikutti siten, etten osannut aamulla oikein mitään aloittaa, kun vähän kaikkea olisi tehnyt mieli puuhastella.
Ompelin sitten lopulta paidan.
On tässä muutaman päivän ajan ollut toinen samanlainen seassa. Tekee kamalan hyvää, kun saa ajan kanssa eritellä näitä outouksia ja yrittää muistaa kaiken, minkä on unohtanut.
Eikäpä tämä minulle muutenkaan pahaa tee. Nousen aamulla ylös samaan aikaan toisen kanssa ja jaksan laittaa ruokaakin, koska onhan se paljon hauskempaa tehdä ruokaa, kun joku sitä oikeasti syökin. Väittäisin, että mieliala on jokseenkin plussan puolella. Eikäpä tuo haittaa, vaikka se sinne jäisikin.
Huomenna kuvittelen meneväni Porvooseen ottamaan valokuvia, äärimmäisen älykästä näillä jaloilla, mutta on tullut luvattua jo joskus viime syksynä. Lupaukset täytyy pitää. Lisäksi kyseessä on sellainen tapahtuma, jossa tapaa paljon tuttuja ja uskoisin sen tekevän mielelleni hyvää.
Torstaina on tapaaminen töissä, en kyllä kuolemaksenikaan muista moneltako, mutta jos menee yhdeksäksi, niin on varmaankin ajoissa. Tarpeen vaatiessa voi salaa lymytä omassa huoneessaan!
Tai sitten voi lymytä itsensä paistinpannun varteen ja paistaa pinaattilettuja, kuten aionkin juuri nyt tehdä.