Tyypillistä minua
On toi lääkeasia edelleen vähän mysteeri. Olin eilen jo valmiiksi totaalisen väsynyt, mutta otin napit silti. Lopulta oli pakko antaa periksi, kun ei silmät vaan enää pysyneet auki. Mutta tarkoittiko se sitten sitä, että uni tulisi? Turha toivo. Ei sinne päinkään. Kaksi tuntia kieriskelyä unta odotellessa.
Vaan olipas laadukkaita unia. Lento-onnettomuuksia, hissikuolemia, räjähteleviä hotelleja… Rento meininki.
Minulla on uusi vakiopaikka unissani. En tosin päässyt sinne viimeyönä, mutta usein kuitenkin. Se sijaitsee jossain Mäntsälän ja Oulun välissä. Sinne päätyy olipa sitten matkalla Hämeenlinnaan, Rovaniemelle, Nuorgamiin, Kauhajoelle tai kuvitteellisille paikkakunnille. Se on ulkoapäin iso, sellainen vähän ABC-tyylinen, mutta ei tietenkään ABC, ehkä enemmän Union tai Teboil. Ja kun sinne ajaa, niin se onkin sellainen pieni puinen rakennus, kahvilan ja baarin sekoitus. Sisällä istuu aina vanhoja ukkoja tuoppiensa takana ja sieltä voi ostaa suklaapilvi –tuutteja. Eikä bensakaan ole kamalan kallista. Joskus sen puurakennuksen vieressä on ketjussa kauppoja, mutta vain silloin, kun ollaan menty Mäntsälään.
Siinäpä jollekin analyyttiselle psykoterapeutille työsarkaa. Ja ei, en ole menossa.
Niinpä väännyin tänään ylös vasta puoliltapäivin. Osasyynä varmaan sateinen ilma, joka iskee kaikki kipusensorit ylipaineen alle. Tai hitostakos taas tietäisin, että ottaako julmetun kipiää, vai resenoiko vaan. Mutta pahalta tuntuu.
Ollaan luettu lapsen kanssa englannin kokeisiin ja sitten vaihdettiin talvirenkaat, että jos tulee vaikka talvi ja sitten käytiin syömässä ja kaupassa.
Muuten olen kuluttanut aikaani ompeluprojektin kanssa, joka on taas niin tyypillistä minua. Ensin ei jaksa mitään, eikä saa aikaan mitään. Sitten ajattelee vähän ommella. Niin tottahan sitä sitten ommellaan sellaista, johon menee kymmeniä metrejä satiininauhaa, lähes yhtä paljon metrejä organzaa ja kolmisen metriä pääkalloja, kymmeniä sirkkoja. Ei voisi aloittaa, vaikka jostain simppelistä perushameesta. Ei, ei, kun minä itte. Ei mitään kaavoja, kun mietitään vähän ja leikellään sitten ja sitten mietitään, että miten tästä saisi vielä haasteellisempaa ja sitten vaaditaan vielä, että pitää tulla erikiva. Niin, että kyllä on järkevää taas.
Mutta onneks ei tartte olla valmis ennen huomista…
Kattokaa vaikka itte.
